Spekulointia/sulattelua

 

Video Lahden menosta. Kälynen tuotos, mutta sentään jotain

Suomen reissun jälkeen oli pää aivan sekaisin. Tänään istuin Märstan radalla ja yritin jäsennellä asioita:

Ensimmäisenä mielessä pyöri, että seuraavan kerran kun Suomessa järjestetään kisat, niin hankkiudun varmasti paikalle. Tapahtuma oli enemmän kuin vaivan arvoinen! Mahtavat kisat, mahtavat ihmiset (plussana muutama hyvännäköinen mies) ja mahtavat opit.

Lähtöjä taisi olla 67, joten sininen Vans:in lippis nousee kisajärjestäjille (Lippis = palkinto toisesta sijasta, erittäin hyvä ettei palkintona ollut mitään pystejä). Järjestelmällisyyttä tavoittelevana ihmisenä, joudun hieman miettimään saisiko tuon lähtöhärdellin organisoitua jotenkin ennakkoon. Vielä ei ole julkaisukelpoista ideaa syntynyt. Mainittakoon vielä, että homma siis toimi erinomaisesti ja kuskeilla oli helppoa, mutta se yksi mies papereiden kanssa säälitti.


Suomen radat vs Ruotsin radat. Itsehän en ole koskaan kisannut kuin Lahdessa, Turussa treenannut pari kertaa ja Mikkeli radan nähnyt. Jotenkin en osaa sanoa mikä on suurin ero. En halua vertailla ratojen paremmuutta vaan hahmottaa mikä tekee radoista niinkin erilaiset. En osaa sanoa eroja, mutta kokemattomana henkilönä voin sanoa että vaihtaminen Ruotsista Suomeen oli hankalaa. Lahden radan uudistus oli mielestäni erinomainen. Kumpa vielä kerkeäisin treenaamaan sitä tänä vuonna! (Ja Tommin iskä opettaisi miut hyppää sen toiseksi viimeisen suoran ensimmäisen tuplan)

Opit. Tämä ihmetyttää eniten; Ruotsissa juuri olin saanut kuulla, että osaan jo pumpata hyvin. Lahdessa tuntuu, että en osaa pumpata ollenkaan. Mutkat; niissä joutui tosissaan tekemään, että pysyi radalla. Ei tämmöistä tilannetta ole tullut ennen vastaan. Onneksi Immo valaisi tilannetta ja kertoi, että tapitan jalat suorana. Kyykkyyn meno auttoi huimasti!! Porttilähdöstä kukaan ei suoranaisesti sanonut mitään, mutta joka kerta kohteliaasti odotin, että vanhemmat rouvat pääsivät lähtemään ensin ja sitten vasta perään. Kumpa tätä voisi harjoitella itsekseen! Videon karu totuus; jukka pojan kuuntelu loppuu tähän, pikkasen bläski lunkkikuski asenne on historiaa. Polkemiseen lisää tehoa ja ajamiseen aktiivisuutta.

Naisten kisan spekulointi: Omasijoitus toinen. En voi olla aivan tyytyväinen omaan ajamiseen, mutta sijoitus kertoo kaiken. Ensimmäisessä erässä jossa ajoin näin miten jäätävän hyvä Katja Repo on. Kamalasta etumatkasta huolimatta hän tuli ohi. Katjan ajaminen on aivan erinäköistä; rentoa silti aktiivista. Kesän alussa järjestetyissä kisoissa kunto loppui totaalisesti. En tiedä oliko syynä oma lepsuilu (joka loppui nyt) vai kunnon kasvaminen, mutta tällä kertaa ei painanut yhtään.

Olen kuullut sanottavan, että ihmiset jatkuvasti hakee semmoista tunnetta, että kuuluu johonkin. Minulle tuli ainakin semmoinen tunne, että minä kuulun tähän BMX-porukkaan. Kiitos kaikille paikalla olijoille! Niin ja viimeisen mutkan deekukatsomolle plussaa!

Matkalla Suomeen

Selvennys pyörän kuljettamisesta Ruotsissa junassa: Pitkän matkan juniin pitää ostaa pyörälle omapaikka. Lyhyen matkan juniin pyörän saa ottaa, mutta ei klo 6-9 ja 15-18. Tämän lisäksi Tukholman päärautatieasemalle ei saa koskaan viedä pyöriä. Satamasta lähin juna-asema on Stockholm Södra, joka sijaitsee Södermalmilla. Junalipun ennakkoon ostaminen on halvempaa, myös lippuautomaatista ostaminen on halvempaa. Hinnat on vaihdellut 50kr ja 88kr välillä riippuen mistä ostaa.


Kungsbackan pikkuradalta:

Taantuma vaihetta pitelee

Taantuma vaiheen kesto tähän mennessä 3 päivää, mutta tuntuu kamalalta kun ei joka kerta opi jotain uutta. Maanantai oli ihan perus aloittelijoiden treenit, ei mitään suuria hurraa huutoja kaikunut omien korvien välissä, mutta eilinen oli täysi pohjanoteeraus. Treeneihin lähtö, auto ei starttaa. Radalle matkaa 10km ja kamala keli, mutta treenejä ei väliin jätetä. Viisi miestä katsoo parvekkeelta kun lähden ja kyseenalaistaa onko siinä mitään järkeä. Lähden kuitenkin. Eksyin, eksyin ja eksyin. Vihdoin radalla, reidet tulessa. Liian huono keli, niin treenit on vähän niin ja näin. Porukka tippuu vähitellen pois ja pian treenit lopetetaan kokonaan. Miksi en voinut jäädä kotiin? Positiivista? Uusi harjoitus, leikkien ajaminen. Pumptrackin ajo pikku hypyillä, jotka piti vielä tehdä vinoon. Hauskaa kuinka pysyy pystyssä, vaikka tulee ihan mutkalla alas! Tänään keskiviikkona onkin sitten pakollinen vapaapäivä (ei edes wakeboardia) kun reidet sai vähän liikaa rasitusta eilen.

Tämä saattaa taas olla urpotietoa, mutta tämä aine on kyllä ketjujenpelastaja. Ja tietenkin tuommoinen luonnonmukainen vaihtoehto :)


















Tiistaina alkoi kaivinkoneen käytön harjoittelu. Siirtelin; nostelin ja työntelin, hiekkakasaa paikasta toiseen. Taka-ajatuksena siis osata käyttää kaivinkonetta jotta voin rakentaa BMX-rataa. Kivaahan sillä oli leikkiä, melkoisen suuri olo, kun jättimäinen kone ohjattavana

Heikko on tämänkin norsun muisti

Eilisestä toisesta puolikkaasta en muista paljoa. Mutta ainakin viimeisen suoran wheelaus kilpailu oli mukava. Jokaisesta wheelatusta "esteestä" sai pisteen. Kukaan ei tainnut päästä koko suoraa yhdellä renkaalla, mutta hyvin lähellä se kyllä oli. Oma enkka taisi olla 3 pistettä, kun valmentaja oli sanonut että 5 pistettä pitäisi saada.

Tämä lisäksi treenattiin porttia. Miten huono voinkaan olla siinä. Mitä enemmän mietin ja yritin tehdä ohjeiden mukaan, sitä huonompi olin. Siis ohjeet oli varmasti hyviä, en vaan osannut toteuttaa niitä. Kysyin muilta että millä äänellä ne lähtee ja he sanoivat että ensimmäisellä. Mitä ihmettä? Olin lähtenyt ensimmäisellä ja aina pusken päin porttia. Pian selvisi että ensimmäisen äänimerkin kuultua, kuuluisi ylävartalon lähteä liikkumaan eteenpäin. Polkeminen alkaa vasta kun portti tippuu. Tai sanotaan että kolmannella äänimerkillä jos aloittaa niin portin tippuessa on varmaan valmis.

Eilen mietin kuinka olinkaan niin jäätävän huono portilla. Nyt kirjoittaessa tajusin etten kertaakaan katsonut porttia. Kai sitä voi silleenkin lähteä, mutta itse puskin porttia vasten vaikka se ei ollut vielä tippunut. Ainakin on selvää, että porttia pitää treenata paljon. Porttitreeniin oli apuna kellosysteemi, joka mittasi ensimmäisen 5 metrin ajan. Itse en katsonut kelloa kertaakaan, mutta paremmille kuskeille kellosta taisi olla hyötyä. He kokeilivat erilaisia juttuja ja kello kertoi mikä oli paras.

Muuta en sitten muistakaan.

lähdön kello ja näyttö

Svea Elit i Hallstavik

Sattumalta huomasin, että svea elitelle pidetään tuplatreenit Hallstavikissa. Selvittelyjen jälkeen sana elit pikkuisen rapistui ja ainoa rajoittava tekijä on ikä. Onni onnettomuudessa minä pääsen mukaan!

Hallstavikin radalla ketään ei näy missään, oma puhelin jäänyt matkasta, pienehköt salaliittoteoriat vyöryy mieleen... Oliko se varmasti Hallstavikissa? Hetken päästä paikka on täynnä, tai ainakin toistakymmentä BMXää rullaa rataa ympäri. Ensimmäinen ohje: Kolme lämmittelykierrosta, aina vähän nopeammin ja nopeammin, neljäs kierros wheelausta, viides kierros hyppyjä. Seuraavaksi siirrymme viimeiselle suoralle treenaamaan wheelausta. Minulle tehtäväksi annetaan wheelata pieni step-up hyppyri. Tämä osoittautuu yllättävän helpoksi. Seuraava, hieman pidempi step-up:kin menee. Ja toisinaan ei mene, mut keskitytään siihen et välillä meni. Tämän lisäksi yritän myös wheelata pump-trackin viimeisen montun, mutta tämä ei ihan vielä onnistu.

Seuraavaksi pojilla on ohjelmassa kisa (tytöt jatkaa samaa). Pojat on 6 hengen ryhmissä. Yksi sanoo miten aikoo ajaa, sitten näyttää sen. Muiden pitää tehdä sama.Viimeinen suora, eli neljä pump-rack pahkuraa, kaksi hyppyriä joiden nimi voi olla vaikka panssarivaunu (niissä oli niinkun step-up ja step-down samassa). Ohje saattoi olla esimerkiksi: sisään nosto (lyfta in) & pumppaus, wheelaus, wheelaus, hyppy step-downin alastuloon, ylös wheelaus & hyppy alas. Muita käytössä olleita oli: koko pumptrackin wheelaus, ensimmäisen "esteen" speedwheelaus (tarkoittaa sisäännostoa ja manuaalissa pysymistä aina seuraavalle "esteelle" saakka. Hypyt saatettiin myös vain pumpata, wheelata, hypätä ja hypyissäkin piti määrittää minkä osan aikoo hypätä. Toki pumptrackistäkin voi hypätä osan. Melkoista peliä. Valmentaja sanoo wheelauksessa pitää myös miettiä miten kisoissa ajaisi. Se miten treenaa, ei useinkaan ole se miten ajaa kisassa. Sitten kokeiltiin miten kisassa ajettaisiin.

nk. panssarivaunu, jälkeenpäin ajateltuna sanoisin lada

Siirrytään ensimmäisen suoran loppuun. Porukka jaetaan kolmeen ryhmään joissa on määrä kisata tokan suoran verran. Kuka voittaa oman ryhmänsä siirtyy seuraavaan ja kuka häviää siirtyy alempaan. Tämä oli mielenkiintoinen treeni. Heti ensimmäisenä tuli nimittäin mutka, jossa jäi miltei joka kerta pussiin jos oli sisämutkassa. Sen lisäksi oli mahtava kisata kun ei ollut varma häviäjä. Vikalla kierroksella tulin jo ryhmäni toiseksi. Taputetaas kaikki Outille :)

Hyppytreeni, lähes kaikki harjoitteli hyppäämään pro-sectionia. Ja moni onnistui hyppäämään ekaa kertaa koko prosectionin. Itse treenasin pikkusta pöytähyppyriä (ainakin crossissa sen nimi olisi ollut pöytähyppyri, se oli päältä tasainen ettei haitannut vaikka jäi vajaaksi). Aika säälittävä se oli, mutta hypyt oli vielä säälittävämpiä. Tämän jälkeen ihan kiva treeni; mutkakontakti. Kaksi lähti ajamaan mutkaan. Sisämutkaa ajanut kevyesti tönäisi toista, josta alkoi kilpailu. Pointtina oli pitää paino takana, joten pieni kontakti ei haittaa. Ihan hauskaa. Tämän jälkeen vielä portin kokeilua ja ruokailuun. Huomenna pitää yrittää muistaa oliko ruokailun jälkeen merkittäviä ahaa elämyksiä.

Takaisin Ruotsissa

Suomen keikka meni hyvin. Keskiviikkona pientä treenailua Turun radalla. Sade on jo ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Päällimmäisenä jäi mieleen kummastus; mikä tekee Turun radasta niin eri tuntuisen kuin Ruotsin radat? Vastausta en vielä ole keksinyt. Ainakin Turussa oli silleen että pumppaminen kannatti vauhdin ylläpidon kannalta, mutta Märstassa pumppaaminen kannattaa jottei lennä pois kyydistä. Pitää pähkiä.

Se yksi poitsu Turun radalla kommentoi pyörää, että välitys on tosi pieni. Ruotsissa taas on sanottu että vähän liian iso. Taidan siis pysyä tässä. Tämäkin voisi kertoa jotain ratojen erilaisuudesta. Ehkä.

Paluu Märstan radalle oli mielenkiintoinen. Viikko radalta pois ja polvet on kangistunut suoraksi ja pumppauksessa palattu kuukausi taaksepäin. Pian homma kuitenkin muistui ja rullaaminen oli yllättävän kepoista. Liekö uudella renkaalla merkitystä, en jaksa uskoa :) Wheelauksen treenaus jatkukoon.

kliks kiinni, kliks auki, kliks kiinni..

Eka huoltoteamin kuulumiset Ruotsista: Ketju pitäisi kuulemma puhdistaa välillä. Rasvanpoistoainetta, pesua ja uutta öljyä. Nyt ne on kuin uudet :) Eturengas meni vaihtoon kun ulkokumi oli vänkyrä ja pyörä pomppi kuin soikealla vanteella ajaessa. Ensinnäkin olin kuullut joitain kommentteja että renkaita voisi vaihtaa pienemmäksi, en todellakaan ruvennut tekemään mitään tämän takia. Tehdas viasta johtuen sain uuden ulkokumin, joten otin sitten pienemmän (vanha oli kai 2.10). Nyt piti tulla 1.50, mutta tulikin 1.75 (kaikille minun kanssa samalla viivalla seisoville nämä numerot on jotain paksuus juttuja). Fiksattuani renkaat 4 kertaa luovutin ja raahasin pyörää Tukholmassa tyhjillä renkailla. Suomessa ostin uuden sisäkumin ja nyt rullaa taas. Takana ja edessä 1.75, mut se on ihan ok, vähän smoothimpi vaan, neuvottiin.

Info: Tukholman pää rautatieasemalle ei saa viedä pyöriä, kaikille muille saa. Laivamatka pyörän kanssa meni hyvin, kun vedin eturenkaan irti, niin pyörästä tuli pieni. Sain sen hyttiin eikä tarvinnut huolia lukoista ja pyörä paikoista. Sama juttu junassa, konnari oli tulossa valittaa kun nostin pyörän vaunuun mut laitoin sen hattuhyllylle niin konna käänty takas :)

Samalla kun näin kuvan, niin tajusin että minulla ei ole kypärää, vaikka juuri eilen sen ostin. Kypärät siis kaikille!

Tänään tein iltalenkin Turun metikköön. Joudun hieman häpeissäni myöntämään hankkineeni spd kengät ja polkimet. Ihan totuttelu mielessä ostin ne jo nyt (alennus aikaan). En kannata spd:llä harjoittelua, ainakaan tässä vaiheessa, mutta spd:seen harjoittelu muun harjoittelun lisäksi ei ole niin pahasta. Mikäli nyt varusteurheilua ei halua tuomita. Itse vielä sulattelen tätä. Kliks kiinni, kliks auki oli lenkin teema kuitenkin. Kenkien ostosta yleinen mielipide oli että kannattaa ostaa tiukat kengät, semmoiset pyöräilijän näköiset kengät. Varmasti makuasia, mutta tässä vaiheessa kun ei vielä ole makua asiaan. Lukkosysteemejä oli kahta eri sorttia, maastoon ja maantielle (ymmärtääkseni) ostakaa ne maasto versiot, en kylläkään tiedä miksei voisi ostaa maantieversioita, mut ainakin pitää olla yhteensopivat polkimet. Kertokaa viisaammat miksi BMX:ssä käytetään näitä pikku lukkoja? Muistan kun Lahden kisoissa katsoin noita kenkiä ja mietin että noin urpon näköisiä kenkiä en ainakaan aijo laittaa. Niin se silmä vaan tottuu.

Bmx hulluus syvenee

Pieni ongelma bmx:äilyn kanssa; päivä loppuu aina kesken. Taaskaan en saanut itseäni radalta pois ennenkuin aurinko oli painunut näkymättömiin. Seuran treeneissä testailtiin hyppimistä ja ajettiin neljän ja kahden hengen kisoja. Hyppytreeni ei ottanut irrotakseen, tiedän että ponnistan liian aikaisin, niin etten saa hyppyristä kaikkea tehoa irti. Illan päätteksi muutama flatti bmx kuski tuli leikkimään radalla ja kysyin heiltä vinkkiä. He käskivät painaa pyörää hyppyriä vasten, niin saa lisävauhtia. Kun hyppyri loppuu niin vetää käsillä. Uskon, ajatus tuosta hyppyrin "kuormittamisesta" auttoi. On vaan hyvin vaikea arvioida omaa suoritusta. En tiedä yhtään että ponnistanko liian aikaisin vai nou.

Eräs entinen BMX-kuski puhui tänään radalla kuinka sinun ja pyörän pitää olla yksi yhtenäinen pala. Kun hän ajoi, niin nukkuessaan hän näki usein samaa unta. Unessa hän ei päässyt suihkun alle koska eturengas otti kiinni seinään. Kerrassaan mahtavaa :)

Outi ottaa osaa eliten treeneihin

Tiistain treeneissä oivalsin että wheelaus menee aina pieleen koska pusken jaloilla liian aikasin. Takarengas ei ole vielä kummun yli, joten kun pusken niin eturengas tippuu. Toisaalta kun puskin jaloilla myöhemmin niin pyörä kerkesi lähteä ilmaan. Pieni kysymysmerkki leijuu vielä tämän asian yllä.

Tänään menin radalle 5ltä jotta voin harjoitella 1,5tuntia ja sen jälkeen katsoa svea eliten treenit. (Joku juttu että yli 13 vuotiaille tukholman alueen kuskeille pro treenit kerran viikkoon). Omat treenit oli kivat. Koko radan kiertäminen pelkästään pumppaamalla onnistui taas, tämä lisäksi kiersin rataa väärin päin, joka osoittautui kivemmaksi kun osasin kuvitella. Kuitenkin suurin ilon aihe oli, kun saatiin hyppyrin päälle levy, niin että voi turvallisesti harjoitella hyppimään. Pari kertaa kerkesin kokeilla kun eliten treenit alkoi ja piti lopettaa. Yhtäkkiä yllättäin eliten valmentaja kutsui minut mukaan treeneihin. Kerrassaan mainiota!

Ensimmäiseksi oli 6 ryhmissä koko radan pumppauskierros, tämän jälkeen kahden ryhmissä koko radan pumppaus. Tauko väliin ja kahden ryhmissä koko radan kisa, sitten taas 6 ryhmissä koko radan kis(noin 80% maksimista). Sitten siirryttiin treenaamaan toista suoraa. Tarkoitus oli hypätä kaikkien hyppyrien yli (ja toki kukin teki mihin itse kykeni). Valmentaja selitti että kaikista tärkeintä olisi pystyä hyppäämään toinen tupla, koska muuten ei ole vauhtia enää viimeiseen triplaan. Itse yritin vain jotenkin säilyttää vauhdin, jotta voisin hypätä viimeisestä triplasta puolet, mutta reisille meni sekin :)

Tästä juomatauko ja koko radan kisa samoissa kuuden ryhmissä koko radan kisa (noin 80-90% maksimista). Tämän jälkeen kolmannen suoran treenaus. Pointtina oli wheelaus. Ensimmäiseksi valmentaja sanoi, että ensimmäinen vauhtiwheelataan (nostetaan eturengas ensimmäisen kummun yli), toinen ja kolmas normi wheelataan. Sitä sitten tehtiin tovi taas kaikki kykyjensä mukaan. Sitten ohjeet muuttui että wheelattiinkin eri tavalla. Varmasti hyvää treeniä noille jotka handlaa homman. Itse olin vähän turistina katselemassa. Toki yritin.

Viimeisenä oli vielä kolmannen kerran koko kierroksen kisa, mutta tällä kertaa täysillä. Tähän loppui treenit, mutta toki itse jäin vielä kokeilemaan hyppyjä. Loppujen lopuksi treeniä kertyi 3,5h.

Vähemmän löpinää, enemmän asiaa

Eilen aamulla "joukkueenjohtaja" (en keksi parempaa lagledare käännöstä), kiersi kaikkien asuntoautot tarkistamassa onko kaikki paikalla, onko numerot oikein, hoiti ilmoittautumiset jälki-ilmoittautumiseen. Tänään en ollenkaan hoksannut että minun pitäisi tehdä jotain. Onneksi homma vielä hoitui. Kisat alkaa toisena päivänä pari tuntia aikasemmin, jotta pitkämatkalaisetkin kerkeää kotiin.

Lähtöportin korkeudelle sain arvioita 5-8m väliltä, täsmätieto kuitenkin kertoi portin lepäävän 4,8m korkeudessa. Kööpenhaminassa supercross portti oli 8metrin kokeudessa ja normi ihmisten portti 5 metrissä. Nyt siis uskallan lähteä jo isojen kisojen portista. Kungsbackan portti näyttää kuulemma korkeammalta koska lähtö on niin jyrkkä, tai suoraan käännettynä lyhyt.

Ruotsin kisoihin voi osallistua vaikka olisi suomalaisesta seurasta. En tarkalleen tiedä minkä seuran numero sitten tulee, mutta se kuulemma onnistuu. Jos on ruotsalaisen seuran pyöräilijä niin voi osallistua ruotsin mestaruuskisoihin, vaikka ei olisi ruotsalainen. Tämä oli vähän erikoinen info.

Kokeneemmat olivat myös tajunneet laittaa kenkiin sanomalehtiä, itse en tajunnut. Jotenkin olen kuivattanut vain puhtaita kenkiä sillä tavalla. Jatkossa taas pitää muistaa. Märillä kengillä ja uteliaana menin kyselemään spd-polkimien ja kenkien hintoja. Siis tarkoitan niitä lukkopolkimia. Kengät maksoi noin 900kr ja polkimet 600kr. ei niin pahat kuin olisin luullut (rakas joulupukki..)

Pyörähuollon yhteydessä jarru kiristettiin, niin takarenkaan vanne piti puhdistaa joka kierroksen jälkeen koska muuten se jarrutti kokoajan.

Kerta kaikkiaan mainio viikonloppu. Päivän päätteeksi 7 vuotias tyttö oli vuorenvarma että ajaa minua kovempaa. Hän on erittäin hyvä 7 vuotias, mutta joku järki sentään. Siinä vaiheessa kun kukaan muu ei uskaltanut sanoa kumpi voittaa, nousi pala kurkkuun. Mitä ihmettä, kuinka huono oikeasti olen, jos ketään ei usko että voitan 7 vuotiaan tytön. Maanantaina nähdään!

Meidän asuntoauto meinikiä

Epätoivoista radan kuivausta aamutuimaan

Lämmittely paikka

7-9vuotiaiden tyttöjen lähtö

Tälleen lämmiteltiin omaa vuoroa odotellessa. Toisilla oli myös pikalukko satulassa niin että pystyi istumaan normaalisti.

Suuremmilta loukkaantumisilta säästyttiin, käsittää vain fyysisen puolen.

Portilta: Yksi ryhmä lähdössä, toinen odottaa valmiina takana, kolmas ryhmä odottaa kuvan etualalla.

Asuntoauto alue radan vieressä

Palkintojen jako

BMX kolminaisuus: Vesisade, kisat ja Outi

Aamulla vielä psyykkasin itseäni, että vesisade on minun kannalta hyvä, koska muut ei voi mennä niin kovaa kuin ne menisi muuten. Radalla huomaan että on rata pehmeä minullekin. Silti vielä vähän jaksan uskoa että muiden vauhtiin tällä oli suurempi merkitys (seuraavan päivän kisapsyykkausta)

Kisat ajoin 17+ sarjassa, joten tuloksen pystynette päättelemään. Kerran en ollut viimeinen, vaikka kukaan ei kaatunut. En ymmärrä mitä se yksi oikein jäi säätämään lähtöportille. Mutta todellisuudessa kisat meni hyvin. Jalat tuppaa jähmettyä yhä kisatilanteessa.

Lähtökarsinoihin liittyen; täällä homma oli hoidettu eri tavalla. Lähtökarsinoita oli vain 8 (jotta kaikki mahtuu katoksen alle). Ja takana oli numerot mistä karsinasta lähtee mikäkin heat. Toimivaa, pakko sanoa. Myös tälleen isommissa kisoissa homma pyörii vauhdilla ja pitää olla kartalla milloin on oma vuoro.

Kaikki kurasia, vain yksi suihku, joka sekään ei toimi. Itse ajattelin tyytyä kohtalooni, mutta onneksi kokeneemmat henkilöt (kaunis ilmaisu vanhemmista ihmisistä) tajusi kysellä paikallisilta urheiluhallia jossa pääsisi suihkuun. Keilahalli antoi tilansa käyttöön. Kiitos heille!

Viime kisojen ilmoitustaulu ohjeet ei päde tähän kisaan, mutta systeemi oli melko selkeä:

Ilmoitustaulu josta pitää löytää oma nimi

Heatti ja porttipaikat

Lähtökarsinat

Lähtökarsinat ja numerot

Kungsbacka, eli vähän niinkun kuninkaanmäki

Viime viikonlopun kisat oli vain paikalliskisat, mutta tänään ollaan matkalla kansallisiin kisoihin, ruotsin toisiksi isoimpiin kisoihin. Elämykset alkaa parkkipaikalta, kun astun ensimmäisen kerran elämässäni asuntoautoon. Ajoaika Kungsbackaan on kuta kuinkin 6 tuntia ja pysähdykset päälle. Hienoa, että perheet pystyy lähtemään perjantai aamulla liikkeelle lapsien harrastuksien takia. Tämän voi varmaan laskea jo koko perheen harrastukseksi.

Perille päästään ja heti ensimmäisenä kuullaan, että radalla ei saa ajaa tänään. Rata näyttää vaikealta, harjoitus olisi ollut paikallaan. Radan vieressä on kuitenkin pikkurata, jota menen lasten kanssa ajamaan. Seuraavaksi lähdetään Idan kanssa harjoittelemaan keulimista ja etsimään leikkipaikkaa. Löydetään jalkapallokenttä ja lähdetään hakemaan poikia. Joku ajaa radalla, miksi se saa? Puoli hädissäni menen selittämään että minunkin tarvis. Mies kuuntelee koko selityksen ja tokaisee: "puolituntia saa ajaa kaikki". Äkkiä kamat päälle ja kokeilemaan. Lähtöportti on yksinkertaisesti korkealla. Ensimmäisellä kerralla en polje ollenkaan ja vauhti on kova. Seuraavalla kerralla poljen portin auettua kaksi polkaisua ja vauhti on pelottava. Seuraavaksi poljen melkein koko alamäen ja en saa enää pidettyä pyörää maassa. Muut kyllä pystyy pumppaamaan ensimmäisen kummun, joten vika on minussa. Mutkalle asti päästyäni huomaan Hallstavikin mutkien hehkutuksen olleen turhaan. Pystysuora seinä nousee edessä ja sitä päin olisi tarkoitus polkea. Mielessä välähti Harry Potter, meneeköhän hehkutus liian pitkälle. Radan lopussa on pelottavan tehokas pumptrack, mutta siitä ei kannata vielä kantaa huolta, katotaan nyt ensin pääseekö sinne asti. Harjoitus oli enemmän paikallaan kuin olisin uskonut.

Meininki on muutenkin hauskaa, samanlaista kun motocrossissa. Tullaan asuntoautoilla ja teltoilla. Yövytään radan vieressä. Illalla grillataan. Joillakin on mummotkin mukana. Yhdessä oloa, jotenkin vallan mainiota.

pumppaamisesta wheelaukseen

Tuntuu, että vauhti on kasvanut. Olen tehnyt samaa ajamista ja pumppaamista ja jotenkin homma tuntuu nyt rennommalta ja vauhdikkaammalta. Kun alkoi tuntumaan rennolta niin valmentaja sitten sanoi, että minun pitäisi harjoitella kummun yli keulimista. Oikeasti olin jo yrittänyt sitä, mutta homma ei lähtenyt käyntiin ollenkaan. Olen tasamaalla opetellut keulimista, joten en tajua miten se ei sitten radalla onnistu. Loppujen lopuksi löytyi syy, tärkeä info muillekin aloittelijoille; silloin keulitaan niin ei pumpata, ennemminkin tulisi ajatella hyppäävänsä. Vähän niinkun yläkroppa hyppää ja jalat pumppaa. Tästä sitten alkoi wheelailu urani. Vielä en pääse tarpeeksi pitkälle, mutta ehkä ensi kerralla (näinkin pitkä pinnaisena saattaa tehdä tiukkaa jos ei onnistu vielä toisella kerralla)

Nyt alan jotenkin itse tajuamaan, että vielä ei ole tarve ruveta hyppimään. Aikasemmin oli semmoinen tunne, että pyörä ei pysy maassa, joten pakko opetella hyppimään. Useimmiten silloi tarvii kuitenkin opetella taivuttamaan polvia. Kannattaa katsoa parempia ajajia kuin itse on ja katsoa millä vauhdilla he voivat ajaa ilman hyppäämistä. (Ja miksi ei katsoa myös millä vauhdilla he voivat ajaa ilman kaulimistakin). Jos he voivat tehdä sen niin useimmiten voit sinäkin.. Sitten kun satula on alhaalla ja silti osuu arseen kun olet kummun päällä, niin hyvin menee. Itseltä pitäisikin sahata satulan tolppaa lyhyemmäksi.

Hauskaa on myös, että ensin piti opetella pumppaamaan. Se alkaa sujua niin pitääkin opetella keulimaan, joka on lähes vastakkainen liike. Mutta kuulemma tämän jälkeen on helppo opetella hyppimään. Keulimisessa eka opettelet keulimaan kumpujen välin (esim tuplahyppyrin päällä jossa ei ole kovin syvä väli), sitten opettelet keulimaan niin että nostat keulan jo ennen hyppyriä tavallaan ekan kummun yli. Sitten opettelet tekemään molemmat peräkkäin. Näin minulle sanottiin, jos menee vikaan niin pesen käteni koko hommasta.

Eilisissä treeneissä käytiin ajolinjoja mutkissa, kyykyssä olemista mutkassa ja polkemisen aloittamista heti mutkan jälkeen, mutta nämä hujahti jotenkin ohi, ettei niistä sen enempää.

Kisa viikonloppu

Lauantai aamu ja nissan rullaa kohti Hallstavikia. Ensimmäiset ison radan kisat tiedossa. Kesän alussa BMX ura alkoi Lahden kisoilla, joista muistoihin kirjautui paljon hauskoja hetkiä.

Hallstavikissa alku hämmästelyn jälkeen ryhdyn järjestämään itselleni siirtoa pojat 14+ luokkaan. Tämä ei onnistu, koska pojat 16+ luokassa on vain 5 kuskia ja ilman minua jäljelle jäisi neljä, josta taas seuraisi se että luokka olisi auki, joka ymmärtääkseni tarkoitti sitä että se yhdistettäisiin pojat 14+ luokkaan, jota ei haluta tehdä. No ainakin yritin.

Lämmittelyt rullataan pois alta. Vasta torstaina opettelin ajamaan radan, mutta nyt ei onnaa kun meinaa neidin jalat jähmettyä jännityksestä. Sentään portti ei tunnu kovin erilaiselta. Portti jutut on varmaan vähän parempien kuskien huolia.

Odotuspaikkasysteemi on jännä ja toimiva. Kymmenen lähtöpaikka "karsinaa". Yhteen karsinaan menee aina samassa lähdössä lähtevät kuskit. Samasta karsinasta lähdetään joka kerta. Ilmoitustaululle tulee lappu, jossa on jokaisen nimen perässä lähtökarsina ja sen jälkeen paikkanumerot portilla. Esim. Jim Carrey 21- 7-6-1. Lähtökarsina olisi numero 1, mutta ensin samasta karsinasta lähtee ryhmät 1 ja 11 (huomaa karsinoita oli vain kymmenen joten jälkimmäinen numero on karsinan numero 56=6). Lähtöportilla paikka on 7, 6, ja 1. Hallstavikissa oli tämmöinen hieno turvaportti. Turvaportilla meinaan sitä kun portin mukana nousee kaari portin eteen, joka sitten laskeutuessa menee maan alle. Jos joku ennakoi lähtöä liikaa ja kaatuu portin toiselle puolelle, hän ei jää portin alle sen auetessa. Jos sinne alle jää esim polvi niin se on entinen polvi koska portti aukeaa niin suurella paineella (märstan portti ainakin toimii ilmanpaineella). Kamalasti tullut oppia eikä haluaisi jättää mitään kertomatta, mutta tulee liian pitkä iltasatu.

Lähdöstä puheenollen. Ylhäällä ensimmäistä lähtöä odotellessa pulssi pumputti 150. Portti tippuu, lähtö ihan hyvä, mutta jo ensimmäisen mutkan jälkeen muut on mennyt menojaan. Papi, yksi Märstan poika, kaatuu toisessa mutkassa. Pääsen ohi. Hän keräilee niin pitkään että olen maalissa neljäntenä. Kirmaan suoraan varikolle. Jälkeenpäin sanottiin, että olisi pitänyt jäädä odottamaan maaliin tulojärjestyksessä maalialueelle, jotta tuomarit saa kirjattua pisteet. Mahtava alku kuitenkin. Kaksi seuraavaa erää olin viimeinen. Tämän jälkeen on muilla välieriä ja pisteiden laskun jälkeen saa tietää missä järjestyksessä paikat valitaan finaalissa. Koska meidän sarjassa oli vain 5 kuskia laskettiin lopputulos kaikkien 4 kisan perusteella, mutta viimeistä kisaa tavataan kutsua finaaliksi kuitenkin. Ennen finaalia oli niin pitkä odottaminen että nälkä iski, eväät mukaan ensi kerralla.

Tässä vaiheessa kun itselle elämä on lähinnä vitsi, niin oli mielenkiintoista nähdä kuinka tosissaan ja keskittyneesti vanhimmat (onneksi ei vanhemmat) ottivat kilpailun. Pienen hetken välähti mielessä muisto pikku Outista suorittamassa pelipäivä rutiineita; keskittyminen oli kaiken ydin. Tällä kertaa ydin on jännitys. Porukka valittelee vesisadetta, itse en jännityksissäni ole edes huomannut sitä. Sateenvarjo ja takki olisi autossa, mutta ei pysty hakemaan. Niin ja vinkki jos joku kaipaa aineenvaihduntaan vauhtia, niin kannattaa ilmoittautua bmx-kisoihin. 

Palkintojen jako ja minäkin sain diplomin. Vähän erikoista, että vanhimman luokan kuskeille jaettiin diplomit, muttei lapsille. Päivä pulkassa, kumpa muistaisin kaiken!

Kuvat: www.bmxsweden.se

Sunnuntai päivänä vuorossa on Uppsala. Saan itseni soviteltua cruiser-luokkaan, mutta jatkossa vaaditaan 24' pyörä, jos haluan kilpailla cruisereiden kanssa. Se ei oikein kiinnosta, mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin. Cruiserit ajaa ensimmäisenä, joten ei voi haahuilla kuten eilen. Lämmittelyt sujuu rennosti, portin testauksessa tosiaan huomaan jääväni aika pahasti, koska tapaan lähteä äänestä. Uppsalassa on vanhaportti, jossa on vain valot ja ihminen potkaisee portin auki. Kaikille sama, pitää vain opetella katsomaan valoja.

Eilen illalla katsoin videolta oman finaalin. Näytti siltä kun en edes yrittäisi. Vähän polkemista ja välillä lonkkalepoa ja jos sitä taas viittis polkea. Nyt yritän polkea heti kun hyppyristä pääsee. Ei ole kovin helppoa vaihtaa ajotyyliä yhtäkkiä yllättäin. Toivotaan että kilpailu muuttaa tilanteen.

Ensimmäinen lähtö. Aivan kamala suoritus. Kolmannen suoran lopulla manaan itseni maapallon läpi naurulle saakka. Tavallaan luulen, ettei takaa tule ketään. Pian joku pyyhkäisee ohi. Voi pentele. Alan polkea täysille. Rintarinnan maalisuoralla. Hirmunen venytys ja tuomarit näkee tilanteen minun eduksi. Seuraavassa erässä olen välillä jo kolmas, mutta kolmannen suoran ylämäki on kohtalokas. Kolmannessakin lähdössä sijoitus neljäs. Finaaliin kerään kamalan agren, aijon oikeasti voittaa tuon kolmannen paikan. Startti. Olen aivan valmis. Portti tippuu ja minä olen paikoillani. Unohdin ettei äänimerkkiä tule. Pentele. Sijoitus taas neljäs.

Päivän jälkeen jäädään vielä treenaamaan poikien kanssa. Linus 9v. opettaa mua keulimaan toisen suoran viimeisiä möhkyröitä. Ranteet muussina lähden kotia opettelemaan keulimista. Kyllä se vielä onnistuu, huutaa Linus perään :)

Hallstavik

Kävin katsastamassa Hallstavikin radan. Hallstavik oli sen verran pieni paikka, että radan löytää helposti (navigaattoriin voi laittaa kusbyvägen 27). Ensimmäisenä silmään pisti hienot mutkat. Oikein jyrkät kaaret mutkissa, missä olisi hauskaa kirmata rintarinnan. Ajaessa huomasin, että ensimmäisen suoran lopussa oleva tupla on kammottava. Ensin tulee korkea pystysuora seinä jota seuraa samanmoinen tiputus. Sitten taas kolmas suora on tuskasen pitkä ja tuntui lähes ylämäeltä. Aivan mahtavaa ajaa eri ratoja. Kuinka erilaisia ne onkaan, vaikka samalla melko samoista paloista rakennettu.

Tämän viikon olen käynyt treenaa pari kertaa päivässä. Tänään on lepopäivä, joka tulee tarpeeseen. Viikonloppuna on tiedossa ensimmäiset kilpailut. Tällä hetkellä näyttää, että joudun ajamaan pojat +16 sarjassa. Joka on siis kovin sarja, koska eliteä ei ole. Ei haittaa, elämä lisää tahtia laittaa!

Kerrassaan mainiota

Viime keskiviikkona kävin kokeilee jenkkifudista, mutta nyt mietin, että jefu on kyllä liian suuri riski loukkaantua bmx-kisoja ajatellen :) vähän naurattaa tämä bmx:lle uhrautuminen.

Eilen oli radan kunnostus talkoot. Olin paikalla vaikka en tiennyt, että tarjolla on hampurilaisia. Ihan etevä idea saada jengiä töihin, eikä varmasti tullut kovin kalliiksi. Ennen kaikkea radasta tuli älyttömän hieno! Päivän päätteeksi tuli Tanskasta tarkastajat arvioimaan radan. Paljon en ymmärtänyt tanskankielestä, mutta hienoa oli nähdä tämmöistä virallistakin puolta lajista.

Toki talkoiden ohella tuli vähän treenattua. Porttilähtöni sai kehuja, jee, vaikkakin tiedän että Hallstavikin portti tulee olemaan aivan erilainen. Sitten opin sen keulimisen ensimmäisen vaiheen, eli potkasee pyörän nurin. Jippii mikä päivä!

P.S. Märstan BMX-seuralla on 16 pyörää varastossa innokkaita tulokkaita varten

Uppsalan rata, suosittelen!

Kohuttu old school -rata alla. Minä tärisen, maa ei. Ei ole kieltäminen, ettenkö olisi jarruttanut toisen suoran lopussa. Toinen suora on alamäkeen ja vauhti kasvaa vaikkei polkisi. Kolmas suora on taas ylämäkeen. Mielenkiintoinen rata. Hyvin erinlainen kun Märsta. Radalla oli lapsia treenaamassa hyppyjä ja mielestäni heillä oli erittäin hyvä apuväline hyppytreeniin. Hyppyrin keskelle oli laitettu vaneri, niin ettei haittaa vaikka ei pääsisi hyppyrin yli.

 

Aloittelijoiden ryhmä kokoontuu

Maanantaina radalla oli Outi ja 16 ala-aste muksua. Treenit oli hauskat. Eka lämmittelyksi parit kierrokset. Sit pumppaamisen tekniikkaa ja kokeilua. Eli ajettiin kahta viimeistä suoraa, joissa on eniten noita pahkuroita matkan varrella. Sitten juomatauko ja vaihto ekalle suoralle. Kaksi lähti kerrallaan ja eka suora piti ajaa niin kovaa kun pysty. Pointtina että polkeminen alkaa heti kun pahkurasta on päästy yli. Viimeisenä parikertaa 4 hengellä koko kierroksen kisoja. Tämä oli yllättävän hyvä treeni, koska treenatessa ei ole tullut paljon oltu radalla yhtä aikaa muiden kuskien kanssa. Huomasin, että jos on mutkassa ekana niin kannattaa ajaa sisältä, koska muuten ohittaminen on melko helppoa. Ainakin pätee tässä Märstan radan ekassa loivassa ja pitkässä mutkassa. Hei ja kaikkihan on taas amatöörin arvuuttelua! Treenien päätteksi oli leikki, maahan piirrettiin neliö ja kaikkien piti ajaa neliön sisällä, jos ajoi ulos tai koski jalalla maahan, niin tippui pelistä. Neliötä pienennettiin niin pitkään, että jäljellä oli vain yksi kuski. Ensi maanantaina uudestaan, niin muksut alkaa tottua muhun ja lopettaa mulkoilun.

Tiistain treenit, oli melko vaisu suoritus maanantain hauskanpidon jälkeen. Kuraisen ja pehmeän radan nähtyään mj-kuskit pakkas autot ja luikki karkuun. Pääasiassa koko treeni ajettiin pumptrackejä, jokainen oman mielensä mukaan. Neuvot toki niistin ulos, kun niitä ei automaattisesti tullut; liian vähän liikettä. Varmasti totta, mutta kyllä se jo paremmin menee. Paljon paremmin!

Viikonloppuna pumppasin pyörän renkaat ja voi pojat että se kulkee kovaa, ei tarvi pumpata sitä rengasta lyttyyn, vaan saa kaiken ilon irti tehdystä työstä. Suosittelen!

Pumppaa pumppaa

Kun käyttää videota treenissä apuna, ymmärtää paljon paremmin mitä tekee ja mitä ei tee :)

Otsikon mukaiset on fiilikset. Treenaaminen on tyssännyt pumppaamiseen. Aloittelijoille ei oikein keksitä muuta treeniä. Niistämällä olen saanut ulos muutaman vaihtoehdon, jotta treenaus pysyy mielekkäänä. Elikkäs manuaalit, aloita sillä että saat pyörän menee yli ilman polkemista. Sitten vaan opettelee löytää tasapainon siitä (työn alla). Onpa vaikea suomentaa näitä.. kuitenkin jalat tekee työn. Huomio; sormi jarrulla kokoajan! Tämän jälkeen sama radalla. Joku toinenkin nybörjare treeni oli mutta en muista sitä nyt.

Uusia mainioita kavereita on löytynyt matkan varrelta, joten treenaaminen on paljon hauskempaa. Radalla hurahti eilen 2,5 tuntia ja tänään 1,5 tuntia, vaikkakin rengas oli lähes tyhjä. Tänään tosiaan treenattiin porttilähtöjä. Elämäni eka oikea porttilähtö (pyytänen anteeksi Suomen porttien väheksyntää). Porttitreeni oli kivaa. Aika vaan hurahti. Näitä lisää!

Haluaisin opetella hyppimään, mutta se on todella epätasapainoista. Aina jos meinaa lähteä ilmaan, ohjaustanko kääntyy ja alastulo on kamalaa. Knivstassa on kuulemma pikkurata, jossa on pikku hyppyreitä, sinne siis!

Kööpenhaminan makustelua

Kisoja ja pari junnu haastattelua

 Tory Nyhaugin haastattelu

Ei ole kerennyt bloggaa kun oon treenannut kaiken ajan. Jokainen joka haluaa nostetta harjoitteluun niin menkää kattoo MM-kisoja. Lontoon kisoissa toki on luvassa myös komediaa, jos saan itseni challenge luokkaan :)

Kisafiilis oli mahtava. Siitä on vaikea sanoa mitään kun samalla jättää sanomatta jotain. Olihan kyseessä ensimmäinen näkemäni kisa jossa ajaa 8 kuskia. Ensimmäisen päivän jälkeen jouduin tekee vatsoja ja punnerruksia, koska päätin että opettelen hyppimään. Hauskoja asioita oli se että kisailijat tapaa vaihtaa paitoja kisojen jälkeen. Olisipa minullakin ollut joku paita mukana. Ja sit ne myös vaihtoi päivän jälkeen pyörään semmosen ylettömän korkean satulan, jotta pystyi polkee lähes normaalisti.