Hallstavikissa alku hämmästelyn jälkeen ryhdyn järjestämään itselleni siirtoa pojat 14+ luokkaan. Tämä ei onnistu, koska pojat 16+ luokassa on vain 5 kuskia ja ilman minua jäljelle jäisi neljä, josta taas seuraisi se että luokka olisi auki, joka ymmärtääkseni tarkoitti sitä että se yhdistettäisiin pojat 14+ luokkaan, jota ei haluta tehdä. No ainakin yritin.
Lämmittelyt rullataan pois alta. Vasta torstaina opettelin ajamaan radan, mutta nyt ei onnaa kun meinaa neidin jalat jähmettyä jännityksestä. Sentään portti ei tunnu kovin erilaiselta. Portti jutut on varmaan vähän parempien kuskien huolia.
Odotuspaikkasysteemi on jännä ja toimiva. Kymmenen lähtöpaikka "karsinaa". Yhteen karsinaan menee aina samassa lähdössä lähtevät kuskit. Samasta karsinasta lähdetään joka kerta. Ilmoitustaululle tulee lappu, jossa on jokaisen nimen perässä lähtökarsina ja sen jälkeen paikkanumerot portilla. Esim. Jim Carrey 21- 7-6-1. Lähtökarsina olisi numero 1, mutta ensin samasta karsinasta lähtee ryhmät 1 ja 11 (huomaa karsinoita oli vain kymmenen joten jälkimmäinen numero on karsinan numero 56=6). Lähtöportilla paikka on 7, 6, ja 1. Hallstavikissa oli tämmöinen hieno turvaportti. Turvaportilla meinaan sitä kun portin mukana nousee kaari portin eteen, joka sitten laskeutuessa menee maan alle. Jos joku ennakoi lähtöä liikaa ja kaatuu portin toiselle puolelle, hän ei jää portin alle sen auetessa. Jos sinne alle jää esim polvi niin se on entinen polvi koska portti aukeaa niin suurella paineella (märstan portti ainakin toimii ilmanpaineella). Kamalasti tullut oppia eikä haluaisi jättää mitään kertomatta, mutta tulee liian pitkä iltasatu.
Lähdöstä puheenollen. Ylhäällä ensimmäistä lähtöä odotellessa pulssi pumputti 150. Portti tippuu, lähtö ihan hyvä, mutta jo ensimmäisen mutkan jälkeen muut on mennyt menojaan. Papi, yksi Märstan poika, kaatuu toisessa mutkassa. Pääsen ohi. Hän keräilee niin pitkään että olen maalissa neljäntenä. Kirmaan suoraan varikolle. Jälkeenpäin sanottiin, että olisi pitänyt jäädä odottamaan maaliin tulojärjestyksessä maalialueelle, jotta tuomarit saa kirjattua pisteet. Mahtava alku kuitenkin. Kaksi seuraavaa erää olin viimeinen. Tämän jälkeen on muilla välieriä ja pisteiden laskun jälkeen saa tietää missä järjestyksessä paikat valitaan finaalissa. Koska meidän sarjassa oli vain 5 kuskia laskettiin lopputulos kaikkien 4 kisan perusteella, mutta viimeistä kisaa tavataan kutsua finaaliksi kuitenkin. Ennen finaalia oli niin pitkä odottaminen että nälkä iski, eväät mukaan ensi kerralla.
Tässä vaiheessa kun itselle elämä on lähinnä vitsi, niin oli mielenkiintoista nähdä kuinka tosissaan ja keskittyneesti vanhimmat (onneksi ei vanhemmat) ottivat kilpailun. Pienen hetken välähti mielessä muisto pikku Outista suorittamassa pelipäivä rutiineita; keskittyminen oli kaiken ydin. Tällä kertaa ydin on jännitys. Porukka valittelee vesisadetta, itse en jännityksissäni ole edes huomannut sitä. Sateenvarjo ja takki olisi autossa, mutta ei pysty hakemaan. Niin ja vinkki jos joku kaipaa aineenvaihduntaan vauhtia, niin kannattaa ilmoittautua bmx-kisoihin.
Palkintojen jako ja minäkin sain diplomin. Vähän erikoista, että vanhimman luokan kuskeille jaettiin diplomit, muttei lapsille. Päivä pulkassa, kumpa muistaisin kaiken!
Kuvat: www.bmxsweden.se
Sunnuntai päivänä vuorossa on Uppsala. Saan itseni soviteltua cruiser-luokkaan, mutta jatkossa vaaditaan 24' pyörä, jos haluan kilpailla cruisereiden kanssa. Se ei oikein kiinnosta, mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin. Cruiserit ajaa ensimmäisenä, joten ei voi haahuilla kuten eilen. Lämmittelyt sujuu rennosti, portin testauksessa tosiaan huomaan jääväni aika pahasti, koska tapaan lähteä äänestä. Uppsalassa on vanhaportti, jossa on vain valot ja ihminen potkaisee portin auki. Kaikille sama, pitää vain opetella katsomaan valoja.
Eilen illalla katsoin videolta oman finaalin. Näytti siltä kun en edes yrittäisi. Vähän polkemista ja välillä lonkkalepoa ja jos sitä taas viittis polkea. Nyt yritän polkea heti kun hyppyristä pääsee. Ei ole kovin helppoa vaihtaa ajotyyliä yhtäkkiä yllättäin. Toivotaan että kilpailu muuttaa tilanteen.
Ensimmäinen lähtö. Aivan kamala suoritus. Kolmannen suoran lopulla manaan itseni maapallon läpi naurulle saakka. Tavallaan luulen, ettei takaa tule ketään. Pian joku pyyhkäisee ohi. Voi pentele. Alan polkea täysille. Rintarinnan maalisuoralla. Hirmunen venytys ja tuomarit näkee tilanteen minun eduksi. Seuraavassa erässä olen välillä jo kolmas, mutta kolmannen suoran ylämäki on kohtalokas. Kolmannessakin lähdössä sijoitus neljäs. Finaaliin kerään kamalan agren, aijon oikeasti voittaa tuon kolmannen paikan. Startti. Olen aivan valmis. Portti tippuu ja minä olen paikoillani. Unohdin ettei äänimerkkiä tule. Pentele. Sijoitus taas neljäs.
Päivän jälkeen jäädään vielä treenaamaan poikien kanssa. Linus 9v. opettaa mua keulimaan toisen suoran viimeisiä möhkyröitä. Ranteet muussina lähden kotia opettelemaan keulimista. Kyllä se vielä onnistuu, huutaa Linus perään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti