Uusi blogi

Uusi blogi:

www.ODEtoBMX.com

(Vuoden 2012 blogi bmx2012.blogspot.com )

Kauden loppu

Kausi päättyy kaikin puolin hyviin tunnelmiin. Paljon on opittavaa ja paljon on halua oppia. Kausi päättyy, mutta treenaus toki jatkuu.

Turun kisat oli kiva lopetus kaudelle. Tiukan kisailun jälkeen ykköspaikalle nousu ja kaikinpuolin onnistuneet iltakisat oli hieno kokemus. Kumpa kaikki persoonallisuuteni saisivat omat kehot ja kerkeäsin moikkaamaan kaikkia, treenaamaan joka kaupungissa, sekä liuta muita mahdottomia toiveita.

Tämän blogin aika on tullut päätökseensä. Innolla kuitenkin odotan teitä kaikkia tutustumaan uuteen Future Champion of BMX projektiin.

Jännittävää!

Virallinen anteeksi pyyntö huonosta blogaamisesta. Avataan hieman tämän hetken tilannetta. Joku varasti mun hienon BMX hyppyrin ja olen etsinyt sitä jo kolmatta päivää. Todellisuudessa viime päivät on ollut täysiä aivan eri syystä. Illalla en saa unta, kun toivon, että olisi jo huominen ja voisin jatkaa asioiden hoitamista. Jännitys tiivistyy. Välissä voisin toki mainita, että olin tiistaina treenaamassa Tampereella. Päivä sujui ihan hyvin, mutta ihmettelin miksi tuntuu että radan pumput tökkää. Oletettavasti vika on minussa, mutta mistä tämä johtuu. Mietin silti, että olisiko pumput liian pieniä.

Äsh, en mä kestä pitkittää. Mahtavia uutisia; tutkimusmatka BMX:n maailmaan saa jatkoa. Lennot varattu Los Angelesiin, jossa vietän Tammikuu-Huhtikuun. Yhden eteläisen Kalifornian radan omistaja kirjoitti minulle sähköpostia ja kertoi, että olen tervetullut asumaan hänen kotiinsa. Munkki ja Outi vaan sopii yhteen, rupee siinä sit laihduttaa :) Jännittävää!

Piti salakuljetta takakautta sisälle pakkasilta suojaan

Treenit Lahdessa

Sunnuntaina suunnattiin ravikselle. Miten ihanaa onkaan ajaa radalla. Miksi minä asun Jyväskylässä, jos täällä ei ole rataa ja ainut asia mitä haluan tehdä on ajaa BMXää. Näihin tunnelmiin tiivistyi koko Lahden retki. Oli siis älyttömään mukavat treenit, älytsin siisti rata ja äärettömän mukavat ihmiset, vaikkakin viime Lahden vierailulla sai paljon enemmän halauksia :) Kotona ilta venyi pitkälle yöhön kun yritin löytää kohtuuhintaista kaivinkonetta netistä, jotta saisin Jyväskyläänkin radan. Vaikka en edes tiedä haluanko asua Jyväskylässä.

Video tylsä, mutta lisään sen jotta paikalla olleet näkee omaa ajoa. Se opettaa paljon. Hieman nykypäivän mentaliteetteja uhaten lisään videon lupaa kysymättä. Toivoen, että jos joku haastaa minut oikeuteen pelastun tilanteesta, koska kaikilla on varusteet päällä ja näin ollen ei niin helposti tunnistettavia. Jos joku kuitenkin haluaa videon pois niin nimetön kommentti riittää ja poistan sen.

Hyppyjä

Perjantaina pääsin vihdoinkin kokeilemaan pikku hyppyriä. Yöllä näin painajaista kuinka hyppyri kippaa kun ajan siitä, joten varsinkin ensimmäinen hyppy pelotti. Muutenkin hyppyri oli vähän liian lyhyt. Vaneri mitä pitkin ajetaan on vajaa 120cm. Kyllä toi viimeinen oli jo vähän vähemmän pelokas!

Kamera oli unohtunut kuivattaa uinnin jälkeen, joten saatiin tunnelmakuvaa.

Nuuskamuikkusen opein

Aihe hieman sivuaa BMX:ää, koska koko kesän minua harmitti ettei minulla ollut saksofonia mukana Ruotsissa. Muutenkin olen miettinyt, huuliharppu olisi mahtava soitin kun se mahtuu taskuun.

Tänään siis hankin ensimmäisen huuliharppuni. Ajatuksissa tietenkin Kalifornia ja hetki kun pitäisi levätä, eli ei urheilla.. nyt on hyvää ajanvietettä! Toinen vaihtoehto oli beatboxaus, ei kai sitäkään tarvitse pois sulkea :)

Mikkeli - Savonlinna

Pikkuinen breikki Mikkelin radalla matkalla Savonlinnaan oli mahtava idea. Tauko autolla ajamisesta ja taas muistutus itselle mitä BMX olikaan. Muutaman kerran jarruttelin rataa, kunnes vihdoin uskaltautui pikkusen luottamaan mutkiin. Mikä fiilis. Miten mahtavaa ajaminen onkaan. Olisin voinut jatkaa loputtomiin, mutta mamma (eli mummo) soitteli että muikkukukko ja karjalanpiirakat odottaa, pitäisi olla jo. (Ei ole omena kauas puusta pudonnut kun kuuntelee mammaa, hauskaa)

Viikonloppu vierähti siis uimahallilla. Taskuun jäi uimaopettajatodistus ja paljon pedagogisia oppeja. Tästä tuli mieleeni, että olisipa hienoa jos saataisiin järjestettyä ensi keväälle leiri BMX-valmentajille. Ohjatut harjoitukset on lähes välttämättömyys BMX-racingin harrastajamäärän lisäämisen kannalta, mutta etenkin tason nostamisen kannalta. On monenlaisia asioita, joita huomioimalla treenejä on mukavampi vetää. Tämä suoraan vaikuttaa siihen, että treeneissä on mukavampi olla.

Pedagogiikan lisäksi olisi tietenkin hyvä koota jonkinlainen harjoituspankki, tai "portaat" joita pitkin pääsee huipulle :) eikös se olisi kivaa jos mietittäisiin valmentamiseen liittyviä asioita, harjoituksia yms. porukalla joku viikonloppu.. jossain. Mie olen mukana, jos ajatus kantaa hedelmää :)


                                                    Muutama kuva Mikkelin radasta:

Ensimmäinen hyppyri

Yksi ilta tuli väsättyä tämmöinen :) eli tiedossa hyppytreeniä. Ajattelin aloittaa alamäkeen niin että eka lentäis vaan ihan vähän. Nössöys varmaan iskemässä.

Ruotsalaiset meinaa kokeilla sisäradalla ajoa ensi talven. Ensimmäinen koitos 3.11. ja hinta 50kr. Jännityksellä odotan kuinka rata toimii bmx:llä! http://www.mxindoor.se/

Tiedon niistämistä

Tänään sain UCI:lta varmistuksen, että jokainen maa voi ilmoittaa BMX MM-kisojen Challenge sarjan jokaiseen luokkaan 16 kilpailijaa! Hei, siistiä!

Toinen asia mistä olen saanut vääntämällä vääntää (kunnes tajusin kysyä Kalifonian suomalaisvahvisukselta), niin nykyään ei jenkkilässä ole enää kahta BMX liittoa (ennen oli ABA ja NBL), vaan ne ovat yhdistyneet ja nykyään on virallinen liitto on USABMX. Pisteet tällekin jutulle!

Niille jotka eivät facebookkiin usko suunnitelma piirros Helsingin radasta:

Löytöretkellä

Muistan kuin joskus lapsena näin nämä hyppyrit tai kävin parikin kertaa katsomassa tätä "kuolemanlaaksoa". Nyt palasin paikalle. Vähintään yhtä peloissani kuin junnuna. Tässä kuitenkin tavoitetta. Ensimmäisen kuvan hypyt sentään pystyi ajamaan (ei tarkoita hyppäämään), mutta noissa muissa on toi aukko keskellä. Vielä joskus. Sen lupaan!

Ilman rataa, ilman kotia

Tasamaa haastaa, uusia harjoitteita, uusia haasteita, uusia oivalluksia. Radan puuttuminen on hieman tylsää, mutta on myös erittäin hyvä, koska nyt kerkeää harjoittelemaan perustaitoja, jotka jäivät Ruotsin matkan aikana lähes kokonaan paitsioon.

Ensimmäiseksi voisin haastaa jokaisen BMX racingiä harrastavan treenaamaan yhden tunnin viikossa ilman rataa. Ei ole liikaa pyydetty, mutta itse ainakin huomaan tunnin treenauksen kehittävän merkittävästi. Wheelaus on hauskaa ja jännää. Melkolailla eri juttu kuin radalla, mutta varmasti erittäin tarpeellinen opetella tasaisella. Tämän päivän oivallus oli pudottaa arsea alaspäin, ei työntää niin kauas taakse kuin mahdollista. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä että tilannetta pystyi hallitsemaan. Wheelauksen pituus jää yhä lyhyeksi, mutta tunne on siirtynyt karmivasta mukavaan, joka on erittäin suuri askel. Aikaisemmin kun tangon tempaisi ilmaan lähti pyörä usein kääntymään tai kallistumaan johonkin suuntaan. Siitä seurasi tasapainon menetys. Mutta kun arse on alempana niin kääntyminen ei haittaa, se on hallittavissa ja pehmeämpää. Varokaa, kun tähän leikkiin lähtee niin on vaikea lopettaa.

Toinen päivän teema oli mutkat. Tötsien (eli tyhjien säilykepurkkien) kiemurtelua ja kahdeksikon pyöritystä. Kahdeksikossa tuli pieni oivallus; lantion kääntö. Kun kiersi mutkaan lantiota sisäänpäin niin käännös tapahtui helpommin. Mutta en vaan tiedä menikö se sitten oikein, pian kun olin ruvennut kääntämään lantiota niin mutkan sisäpuolen polvi alkoi harottamaan mutkaan sisään. Saakohan näin käydä, mietti Outi taas kerran vailla vastausta :)

Olisipa jo huominen niin pääsisi taas leikkimään.

tänne vielä joskus!

http://hoforsxpark.se/

Tampereen naistenpäivä

Kotiutuminen Oslosta Tampereen kautta Jyväskylään on onnistunut. Onnekseni kerkesin välissä osallistua tampereella järjestettyyn naisten BMX-päivään. Tapahtuma oli mitä onnistunein. Musiikki olisi terästänyt meininkiä, mutta näytti siltä että naisilla oli muuta mielessä kuin musiikin kuuntelu, joten oli varmaan laskelmoitua jättää ylimääräinen häiriötekijä pois.

Paljon arvottiin kamaa ja reilut 25 naista sai ajohanskatkin, ilmaisia makkaroita unohtamatta :)

Ensimmäistä kertaa Tampereen radalla. Hauskaa, että aikoinaan kuulin ensimmäisenä, että jossain Tampereella olisi BMX-rata ja vasta viimeisenä Suomen radoista tutustuin siihen. Rata oli hankala. En tiedä tuottiko väenpaljous lisävaikeutta vai enkö vain päässyt yli siitä että radan pinta oli kuhmuinen. Jälleen kerran, lisää pitää treenata, jotta ei ole niin hukassa aina uuden jutun edessä.

Mainittakoon vielä, että tapahtuma oli onnistunut. Tätä menoa ensi kesänä naisten luokassa on tiukat paikat, jos kymmenesosa osallistujista pääsee finaaliin!

Pari kuvaa viikon takaisista turun sunnuntai sessareista:

 

Sateinen syksy

Suomalaistuminen on alkanut vetisesti. Tosin viime sunnuntaista ei ole valittamisen sanaa. Turun radalla hujahti 6 tuntia. Päivä oli mitä kaunein, mitä nyt toki ajoseura pieksi säänkin :) Mainiopäivä, vaikea oli lähteä pois. Pieni aloitus parkki bemaxi elämäänkin. Hyppy jonkun pienen pienen esineen yli, voi olla yllättävän vaikeaa! Saati sitten taakepäin meno bemaxilla.. Harjoitellaan.

Maanantaina olinkin jo Jyväskylän katuja kurvailemassa. Ajelin kurvaillen alamäkeä alas, vahingossa kokeilin kurvaillessa tavallaan kuormittaa ja keventää, eli joustaa jaloista. Ja sehän tuntui mahtavalta. Kaikki muut jäykkä polvet kokeilemaan samaa!

Tiistaina ajellessa taas heräsi kysymys, kun ajaa mahdollisimman kovaa, niin saako pyörä vatkata puolelta toiselle. Itsestä tuntuu, ettei sillon aja suoraa, mutta se on kevyempää.. Kuuma peruna on, että onko se sitten nopeampaa? Jos ajattelee vaikka lähtöä kummun päältä, onko täysiä polkemiseen jonkinlaista tekniikkaa, etten nyt runnoisi väärällä tyylillä ja pian pitäisi opetella tekemään asiat toisin.

Elämä on ihanaa Suomessakin, huomenna Norjaan :)

Rakas Päiväkirja

ja rakkaat lukijat. Yhteinen matkamme on tullut päätökseen, ainakin Ruotsin matka :)

Tänään oli tarkoitus keretä treenaamaan, mutta Nissanin lastaus ja jäähyväiskierros otti aikansa. Takana kolme kuukautta BMX maailmaan tutustumista. Miten tämä tiivistäisi? Mitä tästä opittiin? Olisi helpompaa miettiä kehityskäyrää, kun tajuaisin kuinka huono olin kun menin ensimmäistä kertaa radalle. Hyvänä mittarina toimii toki kilpakumppanien vaihtuminen. Etenkin lopussa kun tuntui, etten kehittynyt niin yhtäkkiä huomasinkin voittavani sellaisia kuskeja joille olin aikaisemmin hävinnyt isosti. Olen pelkästään tyytyväinen koko matkaan.

Mitä tämä kaikki sitten maksoi? Kuten aikaisemmin olen jo maininnut asumisesta minun ei pitänyt maksaa (vuokra yksiöt Märstassa olisi ollut 400e/kk molemmin puolin). Ruoka oli kalliimpaa kuin Suomessa, ainakin liha. Märstan treenimaksu oli 600kr/kesä. Lisenssi Ruotsiin 200kr. Kilpailumaksut 1070kr. Matkat Suomesta Ruotsiin ja takas auton kanssa noin 60e/suunta. Varusteihin käytin 2580kr (mennessä ei ollut muuta kuin kypärä, mutta sain myös ilmaiseksi, ostin kahdet ajokamat tämä ei ole mikään välttämättömyys, olisihan sitä voinut treenata tuulareillakin.. koska edellisenä päivänä kuraset vaatteet ei kerennyt kuivaa seuraavaksi päiväksi), tämän lisäksi SPD kengät ja polkimet 900kr. Töitä tekevälle riittää, eli jos on yrittelijäs ja valmis lapiomaan vaikka hevosen paskaa, niin varmasti hommia riittää. Ja ihan perus työläisen palkkoja 80kr/tunti olisi ainakin yksi paikka maksanut.

Tärkeintähän on se, että koko kesä oli hauska. Tämä olisi voinut olla vaikea kesä henkisesti, mutta koko kesän tiesin, että aina voin mennä ajamaan BMX:ää ja koko maailma oli taas parannettu. Vaikka toisinaan jopa yritin kiusata itseä ikävillä ajatuksilla, niin kaikki oli hyvin, kun rata pyöritti GT:n renkaita. Eikä tule unohtaa mahtavia uusia ihmisiä joihin tutustuin. Tuntuu, että saan BMX:ltä enemmän kuin pystyn antamaan. Tasapainoinen suhde muodostuu siitä, että molemmat osapuolet saa ja antaa jotain. Toivon, että joskus vielä pystyn maksamaan takaisin.

Treenit tosiaan jatkuu huomenna Turussa aamulla klo 8.00 ja Tampereella stoppaus ei ole myöskään mahdoton. Niin ja sana on vapaa, mitä vaan mieleen juolahtaa.

Viimeistä viedään

Viimeiset Märstan treenit jäi hieman laimeiksi. Vesisade ja valmentaja ei päässyt paikalle. Treenejä ei ollut suunniteltu, joten treenasimme täysiä kierroksia täydellä vauhdilla. Noin 6 kertaa putkeen. Tämän jälkeen vapaata rentoa omaa ajoa, wheelausta ja hyppyjä. Tämä ei nyt ollut ihan paras järjestys, niistää ensin kaikki voimat ulos ja treenata sen jälkeen tekniikkaa.

Huomasin yhdellä pojalla bilteman polvisuojat. Ne näytti ihan hyviltä, joten menin katsomaan netistä. Paketti missä on polvi ja kyynerpää suojat 16e. En tiedä millaiset kyynerpääsuojat on, mutta tosiaan polvisuojat näytti hyviltä.

Yritin niistää treenivinkkejä Suomea ja Jyväskylää varten missä ei ole rataa käytettävissä. Sain hyppyrin rakennusohjeet, siis puuhyppyri jonka voi laittaa sopivan alastulon luokse. Ja sitten on helppo siirtää kauemmas ja kauemmas kun kehittyy.

Myös yleinen vinkki oli vaan ajaa niin paljon kun mahdollista. Myös skeittipuistoissa/halleissa. Olisin kuitenkin kaivannut helppoja "temppuja" pyörällä. Esim jos menen radalle ja ei ole mitään ideaa mitä treenaa niin ei myöskään aivottomaan ajoon löydy niin paljon intoa, tai ainakaan into ei kestä niin pitkään. Minulla on Jyväskylässä mahtava paikka rakentaa oma treenipaikka, joten hyppyri ja pumptrack suunnitteilla.

p.s. en itkenyt

Rullailua

Vielä tiistaina tärinä sattui kyynerpäähän ja kukaan ei ollut vetämässä treenejä, joten rullailuksi meni. Keskiviikkona päivä loppui kesken joten kerkesin vain vähän pyörähtää radalla ilman varusteita. Tuntui ihanan kevyeltä meno. Varmaan kerrankin kerennyt palautua kun pari päivää mennyt rullaillessa. Tein vielä spurtteja katuvalopylväiden mukaan. Eka täysillä, seuraava lepoa, ihanan kevyeltä tuntui tämäkin! Aurinko vaihtoi toiselle puolelle palloa, minä istuskelin lähtötornin päällä ja mietin että pian tämä leikki loppuu. Huomenna viimeiset seuran treenit Märstan radalla. Melkein itkin jo maanantaina kun jaon lakut aloittelijoiden ryhmälle, saa nähdä mitä huomisesta tulee :)

Eli lauantai iltana hyppään laivaan ja sunnuntai aamuna klo 8 olis treenit Turussa :) Harkitaan nyt vielä

Video maanantain mutka treenistä. Ensimmäinen menee ihan hyvin.

Suomen kisat, tarkoittanee siis marraskuun Turku settiä

Maanantaina treeneissä tuli kysymyksiä Suomen kisoista. Eli Suomeen tulijoita saattaa löytyä. Samalla puheeksi tuli, että Suomen BMX säännöistä ei löydy muuta kommenttia kuin että mennään UCI:n sääntöjen mukaan ja UCI:n mukaan (kuulemma) kaikki saa käyttää lukkopolkimia. Mikä on siis Suomessa kanta lukkoihin ja lapsiin samassa yhteydessä?

Itse treenasin eilen lukkopolkimilla, mutta treenaus oli vähän säälittävää koska tärinä aiheutti kipua kyynerpäässä ja kyynerpään koukistaminenkaan ei luonnistunut. Kyllä vain, kyseessä on vain 3 tikkiä, mutta saattaa se silti tehdä kipeää. Harmillista. Tänään kokeillaan uudestaan.

Eilen oli hyvä mutkatreeni. Harjoiteltiin tavallaan ajamaan toinen ulos.. Tai ei ulos, mutta niin että joutui jarruttamaan. Eli ensin painettiin vähän ulos, sitten suoraan mutkan sisä kautta ajettiin ylös asti, tiukka käännös ja täysiä. Mulla on se videolla, joten laitan kun vaan ensin menen pelaa jalkapallo golfia :)

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen

..siitä huolimatta olen tyytyväinen tähän viikonloppuun.

Sunnuntaina tuntui niin mahtavalta herätä. Ei yhtään tekosyytä miksi asiat menisi huonosti. Hypätään ensimmäiseen hiittiin. Erän paras mies kahdeksannessa lähtöpaikassa. Itse lähdin viitosesta. Hyvä startti, tiivistin sisäreunaan. Olin tavallaan toisena. Paras kahdennakselta paikalta tiivisti todella tiukasti sisään. Yhtäkkiä vierestä mies kaatuu. Jään alle. Kolmas tulee niskaan. (Myönnän silmissä kerkesi pyörähtää video kuinka MM-kisoissa kaatuneet lensivät ja pyörivät maassa pitkän matkaa). Hetken kesti, että pääsin ylös. Kolmas oli keräillyt ja mennyt jo menojaan. Ensimmäisenä kaatunut makasi maassa tajuttomana ja kramppasi. Himputti. Ea-kurssi; mitä tässä nyt tehtiinkään. Huidoin vain käsillä viisaampia paikalle ja jatkoin matkaa. Maahan jäänyt näytti kamalalta. Olisiko minun pitänyt tehdä jotain? Itse olin ihan kunnossa. Jalkaan ja kyynerpäähän sattui. Puoliksi kuitenkin shokki siitä mitä sille viimeiselle kävi. Itse olin vielä se joka oli hänet suostutellut kokeilemaan BMX:ää.

Ambulanssinaisilla kesti pakata mies. Tämän jälkeen kisat jatkui. Itse piti pistää parasta kun taas kerran olin kaatunut. Tavoite A-finaalipaikasta ei ollut kuitenkaan vielä ollut mahdottomuus. Seuraavat erät olin neljäs, ei mikään voitto, mutta ei pettymyskään. Luulin jo että B-finaalin käy Outin tie, mutta kuten tiedetään kaikki on mahdollista Outin elämässä ja lippu A-finaaliin voitettu. Välissä lähtöporttikin piti hitsata uudestaan kokoon. Finaalissa mainio lähtö. Onnistunut ajo ja loppusijoitus viides. Se oli kuin voitto. (En ole vielä katsonut videota vaan halusin laittaa päivityksen voittajafiiliksellä)

Päivän päätteeksi 3 tikkiä kyynerpäähän. Viisi tuntia tapahtuman jälkeen saatiin tikkaus vielä onnistumaan. Muiden suomalaisten puolesta olen kyllä huono sanomaan mitään. Suomalaisten taitotaso oli mielestäni erinomainen. Kisassa oli kuitenkin Ruotsin parhaita ja Suomessa ei vielä ole vastaavanlaisia ratoja. En vieläkään osaa pukea asiaa sanoiksi, mutta ajatellaa että vaikka kuinka hyvä rullakiekonpelaaja menisi suoraan SM-sarjan kiekkopeliin, niin tuskin pistetili kovin karttuisi. Sijoituksia en pysty muistamaan. Tuntuu, että kaikki oli voittajia. Ruotsalaiset olivat innoissaan, että suomalaiset oli täällä ja suomalaiset oli innoissaan täällä olemisesta. Suomalaiseen tyyliin, fiiliksen loppupilaus; kaikki oli voittajia, lukuunottamatta ensimmäisessä hiitissä kaatunutta miestä, jolta pahan aivotärähdyksen lisäksi murtui solisluu ja 5 kylkiluuta.

Viimeistä viedään

Eilen oli kisat Älvsjössä (lausutaan muuten vähän niin kun elfhöö, suomalaisille on vaikea jättää se s kirjain sanomatta, mutta sama homma numeron 7 lausumisessa, se on vaan huu, kantapään kautta oppittu). Herätys olisi ollut kello 8, mutta pikkusen jännitti niin hereillä oltiin jo 5.30. Suomalaisten matkanjohtaja (K.W.) laittoi viestiä 6.17. joten luovutin ja rupesin tekemään lähtöä Älvsjöhön, jonne muutkin suomalaiset olivat suunnanneet rataa testaamaan.

Puhelin jäi äännettömälle, joten en kuullut matkanjohtajan apuhuutoja, kun vasta perillä. Ensimmäinen suomalainen sairaalassa ja kisojen alkuun vielä monta tuntia. Harmin paikka, kuulemma vielä hyvä kuski. Paikanpäälle saapuessa teki mieli juosta halaamaan kaikkia (tuntemattomia) suomalaisia, oli niin kivaa kun he olivat täällä. Tyydyin kuitenkin halaamaan vain Turun mammaa, mutta halaus jäätyi kun kuulin ettei vanhat rouvat aijo ajaa ollenkaan. Helsingin mammalla oli polvi kipeä ja Turun mammalla silmät viritetty tulitikuilla pysymään auki.

Tämä pistikin koko pelin uusiksi. Nyt meillä ei olisikaan naisten sarjaa. Sain itseni cruiseriluokkaan. Koin, että on kivempi ja järkevämpi kisata, niin että on joku menossa edessä ja joku mahdollisesti takana, kun 16+ poikien kanssa homma olisi ollut selvä jo lähtöpuomin tippuessa. Siistiä, jännitys kasvaa.

Portti tippuu, vielä yhdessäkään kisassa ei ole jännittänyt näin paljoa. Haluan A-finaaliin. Ensimmäinen lähtöpaikka hyvä, toinen ja kolmas huonoja, joten ensimmäisessä erässä pitää saada hyvä sijoitus joten täysillä siis. Videolla täysillä yrittämisen lopputulos. Minun moka, anteeksipyyntöni minun vuokseni kaatuneelle kisakumppanille :)

Muut erät pysyttiin pystyssä. Sijoitukset taisi olla neljäs ja kolmas. Tästä sitten B-finaaliin. Menin johdossa koko finaalin, kunnes suomipoika pyyhkäisi ohi juuri ennen maaliviivaa. En tiedä mitä tein, jotain tästäkin voisi taas oppia :)

Hieno päivä jatkui harjoituksilla Märstassa, johon tänään huipentuu koko kolmen kuukauden treenaus. Katsotaan miten käy suomineidon, tavoitteena paikka A-finaalissa!

Niin vähän tuli näköjään kuvia otettua, että pitää lähteä valumaan radalle. Kakkospaikalla suomijunnu, parhaiten sijoittunut suomalainen (tai jaettu sija Jouni Jalkasen kanssa, joka oli myös sarjansa toinen)

Älvsjö

On se vaan erilainen kun Märsta. Hauskaa, että suomalaiset tulee kisaamaan juuri Märstan ja Älvsjön kisat. Radat on hyvin erilaisia keskenään. Älvsjön rata oli myös kiva siitä, että se oli keskellä ihmisiä; päiväkoti, koulu ja omakotitalot ympäröi rataa.

Älvsjön radasta jäi mieleen ainakin mutkat. Ne on ratkaisevia paikkoja. Lahdessa kisoissa oli jonkun verran keskustelua mikä on sallittu mutka ohitus jne. Ensimmäisenä menevä määrää ajolinjansa. Jos kaksi on melkein tasoissa niin sisämutkaa ajava voi helposti ohjata itsensä toisen eteen. Onko se sitten sallittua tai reilua? Paikalla sattui olemaan mutkatuomarikurssin käynyt henkilö. Hän selvensi: Ensimmäinen voi ajaa omaa linjaansa. Sisältä tuleva voi ajaa eteen, kunhan ei tarkoituksellisesti tönäise toista tms. vaan keskittyy vain omaan suoritukseen. Tuomarikurssilla oli mm. käsketty seuraamaan kuljettjien katseita. Jos katse pysyy radassa, niin sitten kyseessä on BMX. Jos katse menee toiseen kuskiin, niin tilanteesta saatetaan antaa jonkinlainen rangaistus.

Älvsjön mutkat on tiukkia. Jotenkin pitäisi aina tajuta ajaa niin ettei toinen pääse sisämutkaan. Kuinka tajusinkaan sen vasta nyt, enkä treeneissä.















Turvaportti löytyi ja kaikki portin osat oli kaapissa lähtötornin päällä, niin että portti oli heti käyttövalmis. Pisteet sille!

Itseasiassa juuri tällä videolla tuo mutka missä jantteri tulee ohi, on se missä tuli useimmiten "törkeät" ohitukset. Nopeat kuskit, antakaa vähän armoa ja ymmärtäkää rata on teille aivan eri kun miulle.

Knivsta

Maanantaina yritin kovasti pitää vapaapäivää. Treenit alkamassa, jotain pitää tehdä. Lähdin etsimään Knivstan BMX-rataa. Osoitetta sinne ei löytynyt, koska se kuulemma sijaitsee keskellä metsää. Heti kun saavuin Knivstaan oli tien vieressä kartta mitä Knivstassa on. Tälle kartalle oli merkitty myös BMX-rata (joka peitti neljänneksen Knivstaa).

Rata todellakin sijaitsee metsän keskellä. En ole varma meninkö helpointa reittiä, mutta melko yksinkertainen se oli. Boängsvägeniltä kääntyy parkkipaikalle. Heti parkkipaikan jälkeen kulkee pururata parkkipaikan suuntaisesti. Lähde oikealle ja 500metrin päässä rata näkyy oikealla.

Rata on hyvä paikka lapsille harjoitella. Pääsääntöisesti kummut oli pieniä, joten varmasti kivempaa tahkoa niitä läpi kuin isojen ratojen isoja ylämäkiä. Itselläkin oli kivaa polkea, muutama oikeasti hauska paikka ja sitten lopun pump-track oli niin nopea rytminen että oli hauskaa yrittää pysyä mukana.

Tuntuu, että mitä pienempi paikka sitä ystävällisempiä ihmisiä siellä on. Tai ainakin Knivstalaiset oli erittäin ystävällisiä. Kutsuivat minut ensi maanantaina kauden päättäjäisiin pitseriaan. Tottahan toki olen mukana. En tiedä mitä siellä teen, enkä tunne ketään, mutta sittenhän sen näkee.

Tiistaina oli elämäni ensimmäiset ei tekniikka treenit. Pointtina pelkästään täysillä polkeminen. Olihan se vähän erilaista. Omalla tavallaan hauskaa. Tykkään kyllä kokeilla wheelaus juttuja yms. nyt ne vähän jäi, mutta välillä mentiin jopa kovaa, voin vaan kuvitella miltä niistä tuntuu jotka ajaa oikeasti kovaa. Se on varmaan kokonaan eri laji. Sitä odotellessa.

Oppia ikä kaikki

Svenska Cupin viimeiset kisat Hallstavikissa. Perjantai päivällä ex tempore-lähtö; teltta takakonttiin ja kädet ristiin, jottei alkaisi satamaan. Perjantaina pikkusen rullailua radalla ja aikaisin nukkumaan. Tiesin, että ilma on kylmä yöllä. Varustus; kolme kerrosta vaatteita, makuupussi, peitto ja viltti. En vaan tajunnut, miten jäätävä maa on. Muutama tunti unta ja monta tuntia maailman hyvinvointia ratkomista.

Lauantai aamu. Treenit meni hyvin. Onnistuin wheelaamaan (kylläkin vahingossa) semmoisia mitä en koskaan ennen ollut pystynyt. Normi ajoa, siis normi Outin ajoa. Ensimmäisen suoran toinen tupla on kaamea. Yritän mennä sen smoothisti, mutta parhaimmillani pyörä törmä päin toisen pahkuran (tupla = kaksi pahkuraa) ylämäkeä. Pyörä pysähtyi, Outi jatkoi matkaa. Lopputuloksena puolet tytöstä roikkuu ohjaustangon etupuolella. Hetken näin silmissäni, kuinka lennän kokonaan ohjaustangon yli.. Ilmat pihalla, ei suurempia vaurioita. Kolme ekaa motoa tuntui ihan kivoilta, kunnes menin katsomaan videon ajostani.

Mitä kahdessa päivässä opittiin:
1) Niin kisaat kuin treenaat. Jos treenaaminen on pari polkaisua ja kakan jauhamista, niin kisaaminen täydellä teholla ei tule onnistumaan. Treeneissä pitää vetää itsensä piippuun saakka. Jotta oppii siihen tunteeseen miten kamalalta se tuntuu, sekä sen takia että oppii ajamaan täysillä! Toki tekniikkaa ei kannata opetella väsyneenä, mutta tällä hetkellä treeneissä olemme ottaneet vain osia radasta täysillä. Ja ne kerrat kun olen mennyt ihan täysillä edes osan radasta on laskettavissa yhden käden sormilla. Tämä oli se asia mikä videolta paistoi; tekeminen näyttää yhä hyvin aloittelijamaiselta, välillä katsellaan miltä sää näyttää ja sitten taas otetaan pari polkaisua. Märstassa ajaessa minulle on jo ollut semmonen tekemisen fiilis, mutta tälle videolle se hetki ei tallentunut.

2) Tekeekö kisoissa jalat kuolemaa vai keuhkot; sanoisin että jalat. Lääke pitkät lenkit maantiepyörällä (tai jollain muulla kuin BMX:llä tai mummopyörällä). Minulle suositeltiin myös hiittejä BMX:llä, yksi katuvalopylväiden väli (en halua uskoa että tuo nuo kaikki pitää kirjoittaa yhteen: katuvalopylväidenväli) täysillä, seuraava lepoa, seuraava täysiä. Ekana päivänä yrittää jaksaa 5 väliä, seuraavan kerran 6 jne.

3) Lähdöt on täysi mysteeri. Kun kuulen ensimmäisen piippauksen, lähden ylävartalolla eteenpäin. Ehkä liike on vielä liian hidas, mutta ei sen väliä kun pusken joka tapauksessa lähtöporttia päin. Mutta muut menee jo kovaa edellä.. minä yritän, mutta portti on vielä edessä. Ihmeellistä, kerrassaan kummallista!

4) Opit kannattaa kirjoittaa heti ylös jotta ne muistaa, eli Hallstavikin opit loppui nyt. Muuan suomalainen mies laittoi ohjeiksi mm.: ajat "hidasajoa", näpäyttelet polkimet vaakatasossa pyörää pikkusen koko ajan eteenpäin ja siitä täysi kiihdytys 5m, 10m, 20m, 50m. Juuri, kun eilen mietin että mitenhän sitä porttilähtöä voisi treenata ilman porttia, niin siinähän se tuli.


Eilen illalla tein vielä pienen uintitreenin, kun pitäisi tekniikkatestit läpäistä lokakuun lopulla. Uinti, SAUNA, venyttely ja hieromatuoli teki terää. Ongelmaksi on alkanut muodostumaan vapaapäivien pitäminen. Halu ajaa sabotoi oman väsymyksen tuntemista. Treenattavaa riittäisi, mitä ja milloin on kysymysmerkkinä.

Loppukevennykseksi pikku väliaikashow Hallstavikista:

Kelit huononee ja porukka vähenee. Tämän viikon treeneihin on kuulunut sprinttejä (ylä ja alamäkeen), porttilähtöjä, mutka ohituksia (kaksi lähtee ajamaan peräkkäin, taaemman pitää pysyä toisen takana, kunnes mutkassa saa ruveta ajamaan täysiä), keulimista, porttia, keulimista, porttia, keulimista. Iloisia uutisia on se että molemmat sujuu taas hivenen paremmin. Kehitys on hidasta, mutta sitä tapahtuu, suuntaan tai toiseen.

Harjoittelussa ei liiemmin mitään uutta ole ollut. Rata on päivä päivältä märempi ja märempi. Raskaampi, hitaampi ja kuraisempi. Huomenna olisi hyvä pitää vapaa päivä, mutta taidan silti mennä katsomaan mitä treeneissä tehdään.

Pyörä on aloittanut hajoilunsa. Johan siitä alkaa olemaan 2 kuukautta kun sen ostin. Muuta huoltoa en ole osannut tehdä kun ketjujen kiristys, rasvaus ja koko pyörän pesu. Takapyörän navassa on kuulemma jotkin läpät rikki, josta johtuen pyörä pyöräyttää välillä vähän tyhjää kun sitä polkee. Eräs elite kuski sanoi, että tuo on jonkin sortin ongelma GT:llä. Hän ajoi viime vuonna GT:llä ja hän joutui vaihtamaan ne kuudesti. Haloo mä aloitin BMX:n ettei mun tarvis osata huoltaa pyörää!

Mikä juttu tämä oikein on?

Lahdessa kuulin muutaman kysymyksen useampaan otteeseen. Olen tietoisesti yrittänyt pitää blogia ilman henk.koht. päivityksiä, mutta kyselyistä rohkaistuneena laitetaan valot minunkin huoneeseen:

Olen Outi (äännetään englannissa/sveitsissä oodi, ruotsissa uti, jamaikalla haudi, espanjassa audi..) ja asun Märstassa (Arlandan kentän vieressä, Tukholman ja Uppsalan puolessa välissä, oleva taajama). Tulin tänne aupairiksi, mutta en päässyt yhteisymmärrykseen perheen 9v pojan kanssa, joten en nähnyt yhtään syytä vääntää hommaa vaan muutin. Tutun kautta tarjoutui mahdollisuus asua läheisellä ravitallilla. Tallilla on yli 140 hevosta joita koulutetaan ravihevosiksi. Useimmat työntekijät on suomalaisia. Asumisen maksan tekemällä töitä 80h/2kk (eli 2h/arkipäivä). Hevostyttö en ole, lähinnä on vitsi että Outi ja eläimet mahtuu samalle tallille. Töitä on muunmuassa uima-altaan imurointi, lakanoiden pesu, ruohonleikkuu. Jos tekisin enemmän töitä saisin palkkaa, mut ei oikeastaan nappaa :)

Miten se on mahdollista ettei nappaa? Olen eläkkeellä, joten minun ei tarvitse työskennellä kuukausi ansioni eteen. Samalla tämä tarkoittaa etten ole kykenevä tekemään töitä. Toisinaan tuo 2h päivässä tekee tiukkaa, kuten tänään. Lisää kysymyksiä virtaa.. Olen eläkkeellä koska olin 2004 vuonna autokolarissa ja kopsautin pääni.

Märstassa olen ainakin Märstan kisaan 2.10. asti. Tämän jälkeen säät näyttää että kannattaako jäädä, todennäiköisesti viikon sisällä Märstan kisasta tulen Suomeen. Suomessa en asu missään. Osoite on vanhemmilla Jyväskylässä ja tavarat on kaverin varastossa Helsingissä. Suunnitelma olisi hakea tavarat pois ja myydä mahdollisimman paljon. Marras-joulukuussa suuntaan etelä-Eurooppaan (tod.näk. Espanjaan) treenaamaan BMX:ää pariksi viikoksi. Joulun jälkeen lähden Californiaan tai Uuteen-Seelantiin treenaamaan talveksi.

tuo yläkerta on minun

Elämä on mukavaa, ainakin jos siitä tekee mukavan.

näkymä kotiovelta

tarkemmin ottaen asuinpaikka on Odensala

alakerran naapurit

Spekulointia/sulattelua

 

Video Lahden menosta. Kälynen tuotos, mutta sentään jotain

Suomen reissun jälkeen oli pää aivan sekaisin. Tänään istuin Märstan radalla ja yritin jäsennellä asioita:

Ensimmäisenä mielessä pyöri, että seuraavan kerran kun Suomessa järjestetään kisat, niin hankkiudun varmasti paikalle. Tapahtuma oli enemmän kuin vaivan arvoinen! Mahtavat kisat, mahtavat ihmiset (plussana muutama hyvännäköinen mies) ja mahtavat opit.

Lähtöjä taisi olla 67, joten sininen Vans:in lippis nousee kisajärjestäjille (Lippis = palkinto toisesta sijasta, erittäin hyvä ettei palkintona ollut mitään pystejä). Järjestelmällisyyttä tavoittelevana ihmisenä, joudun hieman miettimään saisiko tuon lähtöhärdellin organisoitua jotenkin ennakkoon. Vielä ei ole julkaisukelpoista ideaa syntynyt. Mainittakoon vielä, että homma siis toimi erinomaisesti ja kuskeilla oli helppoa, mutta se yksi mies papereiden kanssa säälitti.


Suomen radat vs Ruotsin radat. Itsehän en ole koskaan kisannut kuin Lahdessa, Turussa treenannut pari kertaa ja Mikkeli radan nähnyt. Jotenkin en osaa sanoa mikä on suurin ero. En halua vertailla ratojen paremmuutta vaan hahmottaa mikä tekee radoista niinkin erilaiset. En osaa sanoa eroja, mutta kokemattomana henkilönä voin sanoa että vaihtaminen Ruotsista Suomeen oli hankalaa. Lahden radan uudistus oli mielestäni erinomainen. Kumpa vielä kerkeäisin treenaamaan sitä tänä vuonna! (Ja Tommin iskä opettaisi miut hyppää sen toiseksi viimeisen suoran ensimmäisen tuplan)

Opit. Tämä ihmetyttää eniten; Ruotsissa juuri olin saanut kuulla, että osaan jo pumpata hyvin. Lahdessa tuntuu, että en osaa pumpata ollenkaan. Mutkat; niissä joutui tosissaan tekemään, että pysyi radalla. Ei tämmöistä tilannetta ole tullut ennen vastaan. Onneksi Immo valaisi tilannetta ja kertoi, että tapitan jalat suorana. Kyykkyyn meno auttoi huimasti!! Porttilähdöstä kukaan ei suoranaisesti sanonut mitään, mutta joka kerta kohteliaasti odotin, että vanhemmat rouvat pääsivät lähtemään ensin ja sitten vasta perään. Kumpa tätä voisi harjoitella itsekseen! Videon karu totuus; jukka pojan kuuntelu loppuu tähän, pikkasen bläski lunkkikuski asenne on historiaa. Polkemiseen lisää tehoa ja ajamiseen aktiivisuutta.

Naisten kisan spekulointi: Omasijoitus toinen. En voi olla aivan tyytyväinen omaan ajamiseen, mutta sijoitus kertoo kaiken. Ensimmäisessä erässä jossa ajoin näin miten jäätävän hyvä Katja Repo on. Kamalasta etumatkasta huolimatta hän tuli ohi. Katjan ajaminen on aivan erinäköistä; rentoa silti aktiivista. Kesän alussa järjestetyissä kisoissa kunto loppui totaalisesti. En tiedä oliko syynä oma lepsuilu (joka loppui nyt) vai kunnon kasvaminen, mutta tällä kertaa ei painanut yhtään.

Olen kuullut sanottavan, että ihmiset jatkuvasti hakee semmoista tunnetta, että kuuluu johonkin. Minulle tuli ainakin semmoinen tunne, että minä kuulun tähän BMX-porukkaan. Kiitos kaikille paikalla olijoille! Niin ja viimeisen mutkan deekukatsomolle plussaa!