Puhelin jäi äännettömälle, joten en kuullut matkanjohtajan apuhuutoja, kun vasta perillä. Ensimmäinen suomalainen sairaalassa ja kisojen alkuun vielä monta tuntia. Harmin paikka, kuulemma vielä hyvä kuski. Paikanpäälle saapuessa teki mieli juosta halaamaan kaikkia (tuntemattomia) suomalaisia, oli niin kivaa kun he olivat täällä. Tyydyin kuitenkin halaamaan vain Turun mammaa, mutta halaus jäätyi kun kuulin ettei vanhat rouvat aijo ajaa ollenkaan. Helsingin mammalla oli polvi kipeä ja Turun mammalla silmät viritetty tulitikuilla pysymään auki.
Tämä pistikin koko pelin uusiksi. Nyt meillä ei olisikaan naisten sarjaa. Sain itseni cruiseriluokkaan. Koin, että on kivempi ja järkevämpi kisata, niin että on joku menossa edessä ja joku mahdollisesti takana, kun 16+ poikien kanssa homma olisi ollut selvä jo lähtöpuomin tippuessa. Siistiä, jännitys kasvaa.
Portti tippuu, vielä yhdessäkään kisassa ei ole jännittänyt näin paljoa. Haluan A-finaaliin. Ensimmäinen lähtöpaikka hyvä, toinen ja kolmas huonoja, joten ensimmäisessä erässä pitää saada hyvä sijoitus joten täysillä siis. Videolla täysillä yrittämisen lopputulos. Minun moka, anteeksipyyntöni minun vuokseni kaatuneelle kisakumppanille :)
Muut erät pysyttiin pystyssä. Sijoitukset taisi olla neljäs ja kolmas. Tästä sitten B-finaaliin. Menin johdossa koko finaalin, kunnes suomipoika pyyhkäisi ohi juuri ennen maaliviivaa. En tiedä mitä tein, jotain tästäkin voisi taas oppia :)
Hieno päivä jatkui harjoituksilla Märstassa, johon tänään huipentuu koko kolmen kuukauden treenaus. Katsotaan miten käy suomineidon, tavoitteena paikka A-finaalissa!
Niin vähän tuli näköjään kuvia otettua, että pitää lähteä valumaan radalle. Kakkospaikalla suomijunnu, parhaiten sijoittunut suomalainen (tai jaettu sija Jouni Jalkasen kanssa, joka oli myös sarjansa toinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti