Tasamaa haastaa, uusia harjoitteita, uusia haasteita, uusia oivalluksia. Radan puuttuminen on hieman tylsää, mutta on myös erittäin hyvä, koska nyt kerkeää harjoittelemaan perustaitoja, jotka jäivät Ruotsin matkan aikana lähes kokonaan paitsioon.
Ensimmäiseksi voisin haastaa jokaisen BMX racingiä harrastavan treenaamaan yhden tunnin viikossa ilman rataa. Ei ole liikaa pyydetty, mutta itse ainakin huomaan tunnin treenauksen kehittävän merkittävästi. Wheelaus on hauskaa ja jännää. Melkolailla eri juttu kuin radalla, mutta varmasti erittäin tarpeellinen opetella tasaisella. Tämän päivän oivallus oli pudottaa arsea alaspäin, ei työntää niin kauas taakse kuin mahdollista. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä että tilannetta pystyi hallitsemaan. Wheelauksen pituus jää yhä lyhyeksi, mutta tunne on siirtynyt karmivasta mukavaan, joka on erittäin suuri askel. Aikaisemmin kun tangon tempaisi ilmaan lähti pyörä usein kääntymään tai kallistumaan johonkin suuntaan. Siitä seurasi tasapainon menetys. Mutta kun arse on alempana niin kääntyminen ei haittaa, se on hallittavissa ja pehmeämpää. Varokaa, kun tähän leikkiin lähtee niin on vaikea lopettaa.
Toinen päivän teema oli mutkat. Tötsien (eli tyhjien säilykepurkkien) kiemurtelua ja kahdeksikon pyöritystä. Kahdeksikossa tuli pieni oivallus; lantion kääntö. Kun kiersi mutkaan lantiota sisäänpäin niin käännös tapahtui helpommin. Mutta en vaan tiedä menikö se sitten oikein, pian kun olin ruvennut kääntämään lantiota niin mutkan sisäpuolen polvi alkoi harottamaan mutkaan sisään. Saakohan näin käydä, mietti Outi taas kerran vailla vastausta :)
Olisipa jo huominen niin pääsisi taas leikkimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti