sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen

..siitä huolimatta olen tyytyväinen tähän viikonloppuun.


Sunnuntaina tuntui niin mahtavalta herätä. Ei yhtään tekosyytä miksi asiat menisi huonosti. Hypätään ensimmäiseen hiittiin. Erän paras mies kahdeksannessa lähtöpaikassa. Itse lähdin viitosesta. Hyvä startti, tiivistin sisäreunaan. Olin tavallaan toisena. Paras kahdennakselta paikalta tiivisti todella tiukasti sisään. Yhtäkkiä vierestä mies kaatuu. Jään alle. Kolmas tulee niskaan. (Myönnän silmissä kerkesi pyörähtää video kuinka MM-kisoissa kaatuneet lensivät ja pyörivät maassa pitkän matkaa). Hetken kesti, että pääsin ylös. Kolmas oli keräillyt ja mennyt jo menojaan. Ensimmäisenä kaatunut makasi maassa tajuttomana ja kramppasi. Himputti. Ea-kurssi; mitä tässä nyt tehtiinkään. Huidoin vain käsillä viisaampia paikalle ja jatkoin matkaa. Maahan jäänyt näytti kamalalta. Olisiko minun pitänyt tehdä jotain? Itse olin ihan kunnossa. Jalkaan ja kyynerpäähän sattui. Puoliksi kuitenkin shokki siitä mitä sille viimeiselle kävi. Itse olin vielä se joka oli hänet suostutellut kokeilemaan BMX:ää.

Ambulanssinaisilla kesti pakata mies. Tämän jälkeen kisat jatkui. Itse piti pistää parasta kun taas kerran olin kaatunut. Tavoite A-finaalipaikasta ei ollut kuitenkaan vielä ollut mahdottomuus. Seuraavat erät olin neljäs, ei mikään voitto, mutta ei pettymyskään. Luulin jo että B-finaalin käy Outin tie, mutta kuten tiedetään kaikki on mahdollista Outin elämässä ja lippu A-finaaliin voitettu. Välissä lähtöporttikin piti hitsata uudestaan kokoon. Finaalissa mainio lähtö. Onnistunut ajo ja loppusijoitus viides. Se oli kuin voitto. (En ole vielä katsonut videota vaan halusin laittaa päivityksen voittajafiiliksellä)

Päivän päätteeksi 3 tikkiä kyynerpäähän. Viisi tuntia tapahtuman jälkeen saatiin tikkaus vielä onnistumaan. Muiden suomalaisten puolesta olen kyllä huono sanomaan mitään. Suomalaisten taitotaso oli mielestäni erinomainen. Kisassa oli kuitenkin Ruotsin parhaita ja Suomessa ei vielä ole vastaavanlaisia ratoja. En vieläkään osaa pukea asiaa sanoiksi, mutta ajatellaa että vaikka kuinka hyvä rullakiekonpelaaja menisi suoraan SM-sarjan kiekkopeliin, niin tuskin pistetili kovin karttuisi. Sijoituksia en pysty muistamaan. Tuntuu, että kaikki oli voittajia. Ruotsalaiset olivat innoissaan, että suomalaiset oli täällä ja suomalaiset oli innoissaan täällä olemisesta. Suomalaiseen tyyliin, fiiliksen loppupilaus; kaikki oli voittajia, lukuunottamatta ensimmäisessä hiitissä kaatunutta miestä, jolta pahan aivotärähdyksen lisäksi murtui solisluu ja 5 kylkiluuta.















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti