On se vaan erilainen kun Märsta. Hauskaa, että suomalaiset tulee kisaamaan juuri Märstan ja Älvsjön kisat. Radat on hyvin erilaisia keskenään. Älvsjön rata oli myös kiva siitä, että se oli keskellä ihmisiä; päiväkoti, koulu ja omakotitalot ympäröi rataa. Älvsjön radasta jäi mieleen ainakin mutkat. Ne on ratkaisevia paikkoja. Lahdessa kisoissa oli jonkun verran keskustelua mikä on sallittu mutka ohitus jne. Ensimmäisenä menevä määrää ajolinjansa. Jos kaksi on melkein tasoissa niin sisämutkaa ajava voi helposti ohjata itsensä toisen eteen. Onko se sitten sallittua tai reilua? Paikalla sattui olemaan mutkatuomarikurssin käynyt henkilö. Hän selvensi: Ensimmäinen voi ajaa omaa linjaansa. Sisältä tuleva voi ajaa eteen, kunhan ei tarkoituksellisesti tönäise toista tms. vaan keskittyy vain omaan suoritukseen. Tuomarikurssilla oli mm. käsketty seuraamaan kuljettjien katseita. Jos katse pysyy radassa, niin sitten kyseessä on BMX. Jos katse menee toiseen kuskiin, niin tilanteesta saatetaan antaa jonkinlainen rangaistus.
Älvsjön mutkat on tiukkia. Jotenkin pitäisi aina tajuta ajaa niin ettei toinen pääse sisämutkaan. Kuinka tajusinkaan sen vasta nyt, enkä treeneissä.
Turvaportti löytyi ja kaikki portin osat oli kaapissa lähtötornin päällä, niin että portti oli heti käyttövalmis. Pisteet sille!
Itseasiassa juuri tällä videolla tuo mutka missä jantteri tulee ohi, on se missä tuli useimmiten "törkeät" ohitukset. Nopeat kuskit, antakaa vähän armoa ja ymmärtäkää rata on teille aivan eri kun miulle.
Maanantaina yritin kovasti pitää vapaapäivää. Treenit alkamassa, jotain pitää tehdä. Lähdin etsimään Knivstan BMX-rataa. Osoitetta sinne ei löytynyt, koska se kuulemma sijaitsee keskellä metsää. Heti kun saavuin Knivstaan oli tien vieressä kartta mitä Knivstassa on. Tälle kartalle oli merkitty myös BMX-rata (joka peitti neljänneksen Knivstaa).
Rata todellakin sijaitsee metsän keskellä. En ole varma meninkö helpointa reittiä, mutta melko yksinkertainen se oli. Boängsvägeniltä kääntyy parkkipaikalle. Heti parkkipaikan jälkeen kulkee pururata parkkipaikan suuntaisesti. Lähde oikealle ja 500metrin päässä rata näkyy oikealla.
Rata on hyvä paikka lapsille harjoitella. Pääsääntöisesti kummut oli pieniä, joten varmasti kivempaa tahkoa niitä läpi kuin isojen ratojen isoja ylämäkiä. Itselläkin oli kivaa polkea, muutama oikeasti hauska paikka ja sitten lopun pump-track oli niin nopea rytminen että oli hauskaa yrittää pysyä mukana.
Tuntuu, että mitä pienempi paikka sitä ystävällisempiä ihmisiä siellä on. Tai ainakin Knivstalaiset oli erittäin ystävällisiä. Kutsuivat minut ensi maanantaina kauden päättäjäisiin pitseriaan. Tottahan toki olen mukana. En tiedä mitä siellä teen, enkä tunne ketään, mutta sittenhän sen näkee.
Tiistaina oli elämäni ensimmäiset ei tekniikka treenit. Pointtina pelkästään täysillä polkeminen. Olihan se vähän erilaista. Omalla tavallaan hauskaa. Tykkään kyllä kokeilla wheelaus juttuja yms. nyt ne vähän jäi, mutta välillä mentiin jopa kovaa, voin vaan kuvitella miltä niistä tuntuu jotka ajaa oikeasti kovaa. Se on varmaan kokonaan eri laji. Sitä odotellessa.
Svenska Cupin viimeiset kisat Hallstavikissa. Perjantai päivällä ex tempore-lähtö; teltta takakonttiin ja kädet ristiin, jottei alkaisi satamaan. Perjantaina pikkusen rullailua radalla ja aikaisin nukkumaan. Tiesin, että ilma on kylmä yöllä. Varustus; kolme kerrosta vaatteita, makuupussi, peitto ja viltti. En vaan tajunnut, miten jäätävä maa on. Muutama tunti unta ja monta tuntia maailman hyvinvointia ratkomista.
Lauantai aamu. Treenit meni hyvin. Onnistuin wheelaamaan (kylläkin vahingossa) semmoisia mitä en koskaan ennen ollut pystynyt. Normi ajoa, siis normi Outin ajoa. Ensimmäisen suoran toinen tupla on kaamea. Yritän mennä sen smoothisti, mutta parhaimmillani pyörä törmä päin toisen pahkuran (tupla = kaksi pahkuraa) ylämäkeä. Pyörä pysähtyi, Outi jatkoi matkaa. Lopputuloksena puolet tytöstä roikkuu ohjaustangon etupuolella. Hetken näin silmissäni, kuinka lennän kokonaan ohjaustangon yli.. Ilmat pihalla, ei suurempia vaurioita. Kolme ekaa motoa tuntui ihan kivoilta, kunnes menin katsomaan videon ajostani.
Mitä kahdessa päivässä opittiin:
1) Niin kisaat kuin treenaat. Jos treenaaminen on pari polkaisua ja kakan jauhamista, niin kisaaminen täydellä teholla ei tule onnistumaan. Treeneissä pitää vetää itsensä piippuun saakka. Jotta oppii siihen tunteeseen miten kamalalta se tuntuu, sekä sen takia että oppii ajamaan täysillä! Toki tekniikkaa ei kannata opetella väsyneenä, mutta tällä hetkellä treeneissä olemme ottaneet vain osia radasta täysillä. Ja ne kerrat kun olen mennyt ihan täysillä edes osan radasta on laskettavissa yhden käden sormilla. Tämä oli se asia mikä videolta paistoi; tekeminen näyttää yhä hyvin aloittelijamaiselta, välillä katsellaan miltä sää näyttää ja sitten taas otetaan pari polkaisua. Märstassa ajaessa minulle on jo ollut semmonen tekemisen fiilis, mutta tälle videolle se hetki ei tallentunut.
2) Tekeekö kisoissa jalat kuolemaa vai keuhkot; sanoisin että jalat. Lääke pitkät lenkit maantiepyörällä (tai jollain muulla kuin BMX:llä tai mummopyörällä). Minulle suositeltiin myös hiittejä BMX:llä, yksi katuvalopylväiden väli (en halua uskoa että tuo nuo kaikki pitää kirjoittaa yhteen: katuvalopylväidenväli) täysillä, seuraava lepoa, seuraava täysiä. Ekana päivänä yrittää jaksaa 5 väliä, seuraavan kerran 6 jne.
3) Lähdöt on täysi mysteeri. Kun kuulen ensimmäisen piippauksen, lähden ylävartalolla eteenpäin. Ehkä liike on vielä liian hidas, mutta ei sen väliä kun pusken joka tapauksessa lähtöporttia päin. Mutta muut menee jo kovaa edellä.. minä yritän, mutta portti on vielä edessä. Ihmeellistä, kerrassaan kummallista!
4) Opit kannattaa kirjoittaa heti ylös jotta ne muistaa, eli Hallstavikin opit loppui nyt. Muuan suomalainen mies laittoi ohjeiksi mm.: ajat "hidasajoa", näpäyttelet polkimet vaakatasossa pyörää pikkusen koko ajan eteenpäin ja siitä täysi kiihdytys 5m, 10m, 20m, 50m. Juuri, kun eilen mietin että mitenhän sitä porttilähtöä voisi treenata ilman porttia, niin siinähän se tuli.
Eilen illalla tein vielä pienen uintitreenin, kun pitäisi tekniikkatestit läpäistä lokakuun lopulla. Uinti, SAUNA, venyttely ja hieromatuoli teki terää. Ongelmaksi on alkanut muodostumaan vapaapäivien pitäminen. Halu ajaa sabotoi oman väsymyksen tuntemista. Treenattavaa riittäisi, mitä ja milloin on kysymysmerkkinä.
Loppukevennykseksi pikku väliaikashow Hallstavikista:
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Kelit huononee ja porukka vähenee. Tämän viikon treeneihin on kuulunut sprinttejä (ylä ja alamäkeen), porttilähtöjä, mutka ohituksia (kaksi lähtee ajamaan peräkkäin, taaemman pitää pysyä toisen takana, kunnes mutkassa saa ruveta ajamaan täysiä), keulimista, porttia, keulimista, porttia, keulimista. Iloisia uutisia on se että molemmat sujuu taas hivenen paremmin. Kehitys on hidasta, mutta sitä tapahtuu, suuntaan tai toiseen.
Harjoittelussa ei liiemmin mitään uutta ole ollut. Rata on päivä päivältä märempi ja märempi. Raskaampi, hitaampi ja kuraisempi. Huomenna olisi hyvä pitää vapaa päivä, mutta taidan silti mennä katsomaan mitä treeneissä tehdään.
Pyörä on aloittanut hajoilunsa. Johan siitä alkaa olemaan 2 kuukautta kun sen ostin. Muuta huoltoa en ole osannut tehdä kun ketjujen kiristys, rasvaus ja koko pyörän pesu. Takapyörän navassa on kuulemma jotkin läpät rikki, josta johtuen pyörä pyöräyttää välillä vähän tyhjää kun sitä polkee. Eräs elite kuski sanoi, että tuo on jonkin sortin ongelma GT:llä. Hän ajoi viime vuonna GT:llä ja hän joutui vaihtamaan ne kuudesti. Haloo mä aloitin BMX:n ettei mun tarvis osata huoltaa pyörää!
Lahdessa kuulin muutaman kysymyksen useampaan otteeseen. Olen tietoisesti yrittänyt pitää blogia ilman henk.koht. päivityksiä, mutta kyselyistä rohkaistuneena laitetaan valot minunkin huoneeseen:
Olen Outi (äännetään englannissa/sveitsissä oodi, ruotsissa uti, jamaikalla haudi, espanjassa audi..) ja asun Märstassa (Arlandan kentän vieressä, Tukholman ja Uppsalan puolessa välissä, oleva taajama). Tulin tänne aupairiksi, mutta en päässyt yhteisymmärrykseen perheen 9v pojan kanssa, joten en nähnyt yhtään syytä vääntää hommaa vaan muutin. Tutun kautta tarjoutui mahdollisuus asua läheisellä ravitallilla. Tallilla on yli 140 hevosta joita koulutetaan ravihevosiksi. Useimmat työntekijät on suomalaisia. Asumisen maksan tekemällä töitä 80h/2kk (eli 2h/arkipäivä). Hevostyttö en ole, lähinnä on vitsi että Outi ja eläimet mahtuu samalle tallille. Töitä on muunmuassa uima-altaan imurointi, lakanoiden pesu, ruohonleikkuu. Jos tekisin enemmän töitä saisin palkkaa, mut ei oikeastaan nappaa :)
Miten se on mahdollista ettei nappaa? Olen eläkkeellä, joten minun ei tarvitse työskennellä kuukausi ansioni eteen. Samalla tämä tarkoittaa etten ole kykenevä tekemään töitä. Toisinaan tuo 2h päivässä tekee tiukkaa, kuten tänään. Lisää kysymyksiä virtaa.. Olen eläkkeellä koska olin 2004 vuonna autokolarissa ja kopsautin pääni.
Märstassa olen ainakin Märstan kisaan 2.10. asti. Tämän jälkeen säät näyttää että kannattaako jäädä, todennäiköisesti viikon sisällä Märstan kisasta tulen Suomeen. Suomessa en asu missään. Osoite on vanhemmilla Jyväskylässä ja tavarat on kaverin varastossa Helsingissä. Suunnitelma olisi hakea tavarat pois ja myydä mahdollisimman paljon. Marras-joulukuussa suuntaan etelä-Eurooppaan (tod.näk. Espanjaan) treenaamaan BMX:ää pariksi viikoksi. Joulun jälkeen lähden Californiaan tai Uuteen-Seelantiin treenaamaan talveksi.
tuo yläkerta on minun
Elämä on mukavaa, ainakin jos siitä tekee mukavan.
Video Lahden menosta. Kälynen tuotos, mutta sentään jotain
Suomen reissun jälkeen oli pää aivan sekaisin. Tänään istuin Märstan radalla ja yritin jäsennellä asioita:
Ensimmäisenä mielessä pyöri, että seuraavan kerran kun Suomessa järjestetään kisat, niin hankkiudun varmasti paikalle. Tapahtuma oli enemmän kuin vaivan arvoinen! Mahtavat kisat, mahtavat ihmiset (plussana muutama hyvännäköinen mies) ja mahtavat opit.
Lähtöjä taisi olla 67, joten sininen Vans:in lippis nousee kisajärjestäjille (Lippis = palkinto toisesta sijasta, erittäin hyvä ettei palkintona ollut mitään pystejä). Järjestelmällisyyttä tavoittelevana ihmisenä, joudun hieman miettimään saisiko tuon lähtöhärdellin organisoitua jotenkin ennakkoon. Vielä ei ole julkaisukelpoista ideaa syntynyt. Mainittakoon vielä, että homma siis toimi erinomaisesti ja kuskeilla oli helppoa, mutta se yksi mies papereiden kanssa säälitti.
Suomen radat vs Ruotsin radat. Itsehän en ole koskaan kisannut kuin Lahdessa, Turussa treenannut pari kertaa ja Mikkeli radan nähnyt. Jotenkin en osaa sanoa mikä on suurin ero. En halua vertailla ratojen paremmuutta vaan hahmottaa mikä tekee radoista niinkin erilaiset. En osaa sanoa eroja, mutta kokemattomana henkilönä voin sanoa että vaihtaminen Ruotsista Suomeen oli hankalaa. Lahden radan uudistus oli mielestäni erinomainen. Kumpa vielä kerkeäisin treenaamaan sitä tänä vuonna! (Ja Tommin iskä opettaisi miut hyppää sen toiseksi viimeisen suoran ensimmäisen tuplan)
Opit. Tämä ihmetyttää eniten; Ruotsissa juuri olin saanut kuulla, että osaan jo pumpata hyvin. Lahdessa tuntuu, että en osaa pumpata ollenkaan. Mutkat; niissä joutui tosissaan tekemään, että pysyi radalla. Ei tämmöistä tilannetta ole tullut ennen vastaan. Onneksi Immo valaisi tilannetta ja kertoi, että tapitan jalat suorana. Kyykkyyn meno auttoi huimasti!! Porttilähdöstä kukaan ei suoranaisesti sanonut mitään, mutta joka kerta kohteliaasti odotin, että vanhemmat rouvat pääsivät lähtemään ensin ja sitten vasta perään. Kumpa tätä voisi harjoitella itsekseen! Videon karu totuus; jukka pojan kuuntelu loppuu tähän, pikkasen bläski lunkkikuski asenne on historiaa. Polkemiseen lisää tehoa ja ajamiseen aktiivisuutta.
Naisten kisan spekulointi: Omasijoitus toinen. En voi olla aivan tyytyväinen omaan ajamiseen, mutta sijoitus kertoo kaiken. Ensimmäisessä erässä jossa ajoin näin miten jäätävän hyvä Katja Repo on. Kamalasta etumatkasta huolimatta hän tuli ohi. Katjan ajaminen on aivan erinäköistä; rentoa silti aktiivista. Kesän alussa järjestetyissä kisoissa kunto loppui totaalisesti. En tiedä oliko syynä oma lepsuilu (joka loppui nyt) vai kunnon kasvaminen, mutta tällä kertaa ei painanut yhtään.
Olen kuullut sanottavan, että ihmiset jatkuvasti hakee semmoista tunnetta, että kuuluu johonkin. Minulle tuli ainakin semmoinen tunne, että minä kuulun tähän BMX-porukkaan. Kiitos kaikille paikalla olijoille! Niin ja viimeisen mutkan deekukatsomolle plussaa!
Selvennys pyörän kuljettamisesta Ruotsissa junassa: Pitkän matkan juniin pitää ostaa pyörälle omapaikka. Lyhyen matkan juniin pyörän saa ottaa, mutta ei klo 6-9 ja 15-18. Tämän lisäksi Tukholman päärautatieasemalle ei saa koskaan viedä pyöriä. Satamasta lähin juna-asema on Stockholm Södra, joka sijaitsee Södermalmilla. Junalipun ennakkoon ostaminen on halvempaa, myös lippuautomaatista ostaminen on halvempaa. Hinnat on vaihdellut 50kr ja 88kr välillä riippuen mistä ostaa.
Taantuma vaiheen kesto tähän mennessä 3 päivää, mutta tuntuu kamalalta kun ei joka kerta opi jotain uutta. Maanantai oli ihan perus aloittelijoiden treenit, ei mitään suuria hurraa huutoja kaikunut omien korvien välissä, mutta eilinen oli täysi pohjanoteeraus. Treeneihin lähtö, auto ei starttaa. Radalle matkaa 10km ja kamala keli, mutta treenejä ei väliin jätetä. Viisi miestä katsoo parvekkeelta kun lähden ja kyseenalaistaa onko siinä mitään järkeä. Lähden kuitenkin. Eksyin, eksyin ja eksyin. Vihdoin radalla, reidet tulessa. Liian huono keli, niin treenit on vähän niin ja näin. Porukka tippuu vähitellen pois ja pian treenit lopetetaan kokonaan. Miksi en voinut jäädä kotiin? Positiivista? Uusi harjoitus, leikkien ajaminen. Pumptrackin ajo pikku hypyillä, jotka piti vielä tehdä vinoon. Hauskaa kuinka pysyy pystyssä, vaikka tulee ihan mutkalla alas! Tänään keskiviikkona onkin sitten pakollinen vapaapäivä (ei edes wakeboardia) kun reidet sai vähän liikaa rasitusta eilen.
Tämä saattaa taas olla urpotietoa, mutta tämä aine on kyllä ketjujenpelastaja. Ja tietenkin tuommoinen luonnonmukainen vaihtoehto :)
Tiistaina alkoi kaivinkoneen käytön harjoittelu. Siirtelin; nostelin ja työntelin, hiekkakasaa paikasta toiseen. Taka-ajatuksena siis osata käyttää kaivinkonetta jotta voin rakentaa BMX-rataa. Kivaahan sillä oli leikkiä, melkoisen suuri olo, kun jättimäinen kone ohjattavana
Eilisestä toisesta puolikkaasta en muista paljoa. Mutta ainakin viimeisen suoran wheelaus kilpailu oli mukava. Jokaisesta wheelatusta "esteestä" sai pisteen. Kukaan ei tainnut päästä koko suoraa yhdellä renkaalla, mutta hyvin lähellä se kyllä oli. Oma enkka taisi olla 3 pistettä, kun valmentaja oli sanonut että 5 pistettä pitäisi saada.
Tämä lisäksi treenattiin porttia. Miten huono voinkaan olla siinä. Mitä enemmän mietin ja yritin tehdä ohjeiden mukaan, sitä huonompi olin. Siis ohjeet oli varmasti hyviä, en vaan osannut toteuttaa niitä. Kysyin muilta että millä äänellä ne lähtee ja he sanoivat että ensimmäisellä. Mitä ihmettä? Olin lähtenyt ensimmäisellä ja aina pusken päin porttia. Pian selvisi että ensimmäisen äänimerkin kuultua, kuuluisi ylävartalon lähteä liikkumaan eteenpäin. Polkeminen alkaa vasta kun portti tippuu. Tai sanotaan että kolmannella äänimerkillä jos aloittaa niin portin tippuessa on varmaan valmis.
Eilen mietin kuinka olinkaan niin jäätävän huono portilla. Nyt kirjoittaessa tajusin etten kertaakaan katsonut porttia. Kai sitä voi silleenkin lähteä, mutta itse puskin porttia vasten vaikka se ei ollut vielä tippunut. Ainakin on selvää, että porttia pitää treenata paljon. Porttitreeniin oli apuna kellosysteemi, joka mittasi ensimmäisen 5 metrin ajan. Itse en katsonut kelloa kertaakaan, mutta paremmille kuskeille kellosta taisi olla hyötyä. He kokeilivat erilaisia juttuja ja kello kertoi mikä oli paras.
Sattumalta huomasin, että svea elitelle pidetään tuplatreenit Hallstavikissa. Selvittelyjen jälkeen sana elit pikkuisen rapistui ja ainoa rajoittava tekijä on ikä. Onni onnettomuudessa minä pääsen mukaan!
Hallstavikin radalla ketään ei näy missään, oma puhelin jäänyt matkasta, pienehköt salaliittoteoriat vyöryy mieleen... Oliko se varmasti Hallstavikissa? Hetken päästä paikka on täynnä, tai ainakin toistakymmentä BMXää rullaa rataa ympäri. Ensimmäinen ohje: Kolme lämmittelykierrosta, aina vähän nopeammin ja nopeammin, neljäs kierros wheelausta, viides kierros hyppyjä. Seuraavaksi siirrymme viimeiselle suoralle treenaamaan wheelausta. Minulle tehtäväksi annetaan wheelata pieni step-up hyppyri. Tämä osoittautuu yllättävän helpoksi. Seuraava, hieman pidempi step-up:kin menee. Ja toisinaan ei mene, mut keskitytään siihen et välillä meni. Tämän lisäksi yritän myös wheelata pump-trackin viimeisen montun, mutta tämä ei ihan vielä onnistu.
Seuraavaksi pojilla on ohjelmassa kisa (tytöt jatkaa samaa). Pojat on 6 hengen ryhmissä. Yksi sanoo miten aikoo ajaa, sitten näyttää sen. Muiden pitää tehdä sama.Viimeinen suora, eli neljä pump-rack pahkuraa, kaksi hyppyriä joiden nimi voi olla vaikka panssarivaunu (niissä oli niinkun step-up ja step-down samassa). Ohje saattoi olla esimerkiksi: sisään nosto (lyfta in) & pumppaus, wheelaus, wheelaus, hyppy step-downin alastuloon, ylös wheelaus & hyppy alas. Muita käytössä olleita oli: koko pumptrackin wheelaus, ensimmäisen "esteen" speedwheelaus (tarkoittaa sisäännostoa ja manuaalissa pysymistä aina seuraavalle "esteelle" saakka. Hypyt saatettiin myös vain pumpata, wheelata, hypätä ja hypyissäkin piti määrittää minkä osan aikoo hypätä. Toki pumptrackistäkin voi hypätä osan. Melkoista peliä. Valmentaja sanoo wheelauksessa pitää myös miettiä miten kisoissa ajaisi. Se miten treenaa, ei useinkaan ole se miten ajaa kisassa. Sitten kokeiltiin miten kisassa ajettaisiin.
nk. panssarivaunu, jälkeenpäin ajateltuna sanoisin lada
Siirrytään ensimmäisen suoran loppuun. Porukka jaetaan kolmeen ryhmään joissa on määrä kisata tokan suoran verran. Kuka voittaa oman ryhmänsä siirtyy seuraavaan ja kuka häviää siirtyy alempaan. Tämä oli mielenkiintoinen treeni. Heti ensimmäisenä tuli nimittäin mutka, jossa jäi miltei joka kerta pussiin jos oli sisämutkassa. Sen lisäksi oli mahtava kisata kun ei ollut varma häviäjä. Vikalla kierroksella tulin jo ryhmäni toiseksi. Taputetaas kaikki Outille :)
Hyppytreeni, lähes kaikki harjoitteli hyppäämään pro-sectionia. Ja moni onnistui hyppäämään ekaa kertaa koko prosectionin. Itse treenasin pikkusta pöytähyppyriä (ainakin crossissa sen nimi olisi ollut pöytähyppyri, se oli päältä tasainen ettei haitannut vaikka jäi vajaaksi). Aika säälittävä se oli, mutta hypyt oli vielä säälittävämpiä. Tämän jälkeen ihan kiva treeni; mutkakontakti. Kaksi lähti ajamaan mutkaan. Sisämutkaa ajanut kevyesti tönäisi toista, josta alkoi kilpailu. Pointtina oli pitää paino takana, joten pieni kontakti ei haittaa. Ihan hauskaa. Tämän jälkeen vielä portin kokeilua ja ruokailuun. Huomenna pitää yrittää muistaa oliko ruokailun jälkeen merkittäviä ahaa elämyksiä.
Suomen keikka meni hyvin. Keskiviikkona pientä treenailua Turun radalla. Sade on jo ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Päällimmäisenä jäi mieleen kummastus; mikä tekee Turun radasta niin eri tuntuisen kuin Ruotsin radat? Vastausta en vielä ole keksinyt. Ainakin Turussa oli silleen että pumppaminen kannatti vauhdin ylläpidon kannalta, mutta Märstassa pumppaaminen kannattaa jottei lennä pois kyydistä. Pitää pähkiä.
Se yksi poitsu Turun radalla kommentoi pyörää, että välitys on tosi pieni. Ruotsissa taas on sanottu että vähän liian iso. Taidan siis pysyä tässä. Tämäkin voisi kertoa jotain ratojen erilaisuudesta. Ehkä.
Paluu Märstan radalle oli mielenkiintoinen. Viikko radalta pois ja polvet on kangistunut suoraksi ja pumppauksessa palattu kuukausi taaksepäin. Pian homma kuitenkin muistui ja rullaaminen oli yllättävän kepoista. Liekö uudella renkaalla merkitystä, en jaksa uskoa :) Wheelauksen treenaus jatkukoon.
Eka huoltoteamin kuulumiset Ruotsista: Ketju pitäisi kuulemma puhdistaa välillä. Rasvanpoistoainetta, pesua ja uutta öljyä. Nyt ne on kuin uudet :) Eturengas meni vaihtoon kun ulkokumi oli vänkyrä ja pyörä pomppi kuin soikealla vanteella ajaessa. Ensinnäkin olin kuullut joitain kommentteja että renkaita voisi vaihtaa pienemmäksi, en todellakaan ruvennut tekemään mitään tämän takia. Tehdas viasta johtuen sain uuden ulkokumin, joten otin sitten pienemmän (vanha oli kai 2.10). Nyt piti tulla 1.50, mutta tulikin 1.75 (kaikille minun kanssa samalla viivalla seisoville nämä numerot on jotain paksuus juttuja). Fiksattuani renkaat 4 kertaa luovutin ja raahasin pyörää Tukholmassa tyhjillä renkailla. Suomessa ostin uuden sisäkumin ja nyt rullaa taas. Takana ja edessä 1.75, mut se on ihan ok, vähän smoothimpi vaan, neuvottiin.
Info: Tukholman pää rautatieasemalle ei saa viedä pyöriä, kaikille muille saa. Laivamatka pyörän kanssa meni hyvin, kun vedin eturenkaan irti, niin pyörästä tuli pieni. Sain sen hyttiin eikä tarvinnut huolia lukoista ja pyörä paikoista. Sama juttu junassa, konnari oli tulossa valittaa kun nostin pyörän vaunuun mut laitoin sen hattuhyllylle niin konna käänty takas :)
Samalla kun näin kuvan, niin tajusin että minulla ei ole kypärää, vaikka juuri eilen sen ostin. Kypärät siis kaikille!
Tänään tein iltalenkin Turun metikköön. Joudun hieman häpeissäni myöntämään hankkineeni spd kengät ja polkimet. Ihan totuttelu mielessä ostin ne jo nyt (alennus aikaan). En kannata spd:llä harjoittelua, ainakaan tässä vaiheessa, mutta spd:seen harjoittelu muun harjoittelun lisäksi ei ole niin pahasta. Mikäli nyt varusteurheilua ei halua tuomita. Itse vielä sulattelen tätä. Kliks kiinni, kliks auki oli lenkin teema kuitenkin. Kenkien ostosta yleinen mielipide oli että kannattaa ostaa tiukat kengät, semmoiset pyöräilijän näköiset kengät. Varmasti makuasia, mutta tässä vaiheessa kun ei vielä ole makua asiaan. Lukkosysteemejä oli kahta eri sorttia, maastoon ja maantielle (ymmärtääkseni) ostakaa ne maasto versiot, en kylläkään tiedä miksei voisi ostaa maantieversioita, mut ainakin pitää olla yhteensopivat polkimet. Kertokaa viisaammat miksi BMX:ssä käytetään näitä pikku lukkoja? Muistan kun Lahden kisoissa katsoin noita kenkiä ja mietin että noin urpon näköisiä kenkiä en ainakaan aijo laittaa. Niin se silmä vaan tottuu.
Pieni ongelma bmx:äilyn kanssa; päivä loppuu aina kesken. Taaskaan en saanut itseäni radalta pois ennenkuin aurinko oli painunut näkymättömiin. Seuran treeneissä testailtiin hyppimistä ja ajettiin neljän ja kahden hengen kisoja. Hyppytreeni ei ottanut irrotakseen, tiedän että ponnistan liian aikaisin, niin etten saa hyppyristä kaikkea tehoa irti. Illan päätteksi muutama flatti bmx kuski tuli leikkimään radalla ja kysyin heiltä vinkkiä. He käskivät painaa pyörää hyppyriä vasten, niin saa lisävauhtia. Kun hyppyri loppuu niin vetää käsillä. Uskon, ajatus tuosta hyppyrin "kuormittamisesta" auttoi. On vaan hyvin vaikea arvioida omaa suoritusta. En tiedä yhtään että ponnistanko liian aikaisin vai nou.
Eräs entinen BMX-kuski puhui tänään radalla kuinka sinun ja pyörän pitää olla yksi yhtenäinen pala. Kun hän ajoi, niin nukkuessaan hän näki usein samaa unta. Unessa hän ei päässyt suihkun alle koska eturengas otti kiinni seinään. Kerrassaan mahtavaa :)
Älvsjön radasta jäi mieleen ainakin mutkat. Ne on ratkaisevia paikkoja. Lahdessa kisoissa oli jonkun verran keskustelua mikä on sallittu mutka ohitus jne. Ensimmäisenä menevä määrää ajolinjansa. Jos kaksi on melkein tasoissa niin sisämutkaa ajava voi helposti ohjata itsensä toisen eteen. Onko se sitten sallittua tai reilua? Paikalla sattui olemaan mutkatuomarikurssin käynyt henkilö. Hän selvensi: Ensimmäinen voi ajaa omaa linjaansa. Sisältä tuleva voi ajaa eteen, kunhan ei tarkoituksellisesti tönäise toista tms. vaan keskittyy vain omaan suoritukseen. Tuomarikurssilla oli mm. käsketty seuraamaan kuljettjien katseita. Jos katse pysyy radassa, niin sitten kyseessä on BMX. Jos katse menee toiseen kuskiin, niin tilanteesta saatetaan antaa jonkinlainen rangaistus.
