sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Spekulointia/sulattelua

 
Video Lahden menosta. Kälynen tuotos, mutta sentään jotain

Suomen reissun jälkeen oli pää aivan sekaisin. Tänään istuin Märstan radalla ja yritin jäsennellä asioita:

Ensimmäisenä mielessä pyöri, että seuraavan kerran kun Suomessa järjestetään kisat, niin hankkiudun varmasti paikalle. Tapahtuma oli enemmän kuin vaivan arvoinen! Mahtavat kisat, mahtavat ihmiset (plussana muutama hyvännäköinen mies) ja mahtavat opit.

Lähtöjä taisi olla 67, joten sininen Vans:in lippis nousee kisajärjestäjille (Lippis = palkinto toisesta sijasta, erittäin hyvä ettei palkintona ollut mitään pystejä). Järjestelmällisyyttä tavoittelevana ihmisenä, joudun hieman miettimään saisiko tuon lähtöhärdellin organisoitua jotenkin ennakkoon. Vielä ei ole julkaisukelpoista ideaa syntynyt. Mainittakoon vielä, että homma siis toimi erinomaisesti ja kuskeilla oli helppoa, mutta se yksi mies papereiden kanssa säälitti.


Suomen radat vs Ruotsin radat. Itsehän en ole koskaan kisannut kuin Lahdessa, Turussa treenannut pari kertaa ja Mikkeli radan nähnyt. Jotenkin en osaa sanoa mikä on suurin ero. En halua vertailla ratojen paremmuutta vaan hahmottaa mikä tekee radoista niinkin erilaiset. En osaa sanoa eroja, mutta kokemattomana henkilönä voin sanoa että vaihtaminen Ruotsista Suomeen oli hankalaa. Lahden radan uudistus oli mielestäni erinomainen. Kumpa vielä kerkeäisin treenaamaan sitä tänä vuonna! (Ja Tommin iskä opettaisi miut hyppää sen toiseksi viimeisen suoran ensimmäisen tuplan)

Opit. Tämä ihmetyttää eniten; Ruotsissa juuri olin saanut kuulla, että osaan jo pumpata hyvin. Lahdessa tuntuu, että en osaa pumpata ollenkaan. Mutkat; niissä joutui tosissaan tekemään, että pysyi radalla. Ei tämmöistä tilannetta ole tullut ennen vastaan. Onneksi Immo valaisi tilannetta ja kertoi, että tapitan jalat suorana. Kyykkyyn meno auttoi huimasti!! Porttilähdöstä kukaan ei suoranaisesti sanonut mitään, mutta joka kerta kohteliaasti odotin, että vanhemmat rouvat pääsivät lähtemään ensin ja sitten vasta perään. Kumpa tätä voisi harjoitella itsekseen! Videon karu totuus; jukka pojan kuuntelu loppuu tähän, pikkasen bläski lunkkikuski asenne on historiaa. Polkemiseen lisää tehoa ja ajamiseen aktiivisuutta.

Naisten kisan spekulointi: Omasijoitus toinen. En voi olla aivan tyytyväinen omaan ajamiseen, mutta sijoitus kertoo kaiken. Ensimmäisessä erässä jossa ajoin näin miten jäätävän hyvä Katja Repo on. Kamalasta etumatkasta huolimatta hän tuli ohi. Katjan ajaminen on aivan erinäköistä; rentoa silti aktiivista. Kesän alussa järjestetyissä kisoissa kunto loppui totaalisesti. En tiedä oliko syynä oma lepsuilu (joka loppui nyt) vai kunnon kasvaminen, mutta tällä kertaa ei painanut yhtään.

Olen kuullut sanottavan, että ihmiset jatkuvasti hakee semmoista tunnetta, että kuuluu johonkin. Minulle tuli ainakin semmoinen tunne, että minä kuulun tähän BMX-porukkaan. Kiitos kaikille paikalla olijoille! Niin ja viimeisen mutkan deekukatsomolle plussaa!










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti