Suomen keikka meni hyvin. Keskiviikkona pientä treenailua Turun radalla. Sade on jo ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Päällimmäisenä jäi mieleen kummastus; mikä tekee Turun radasta niin eri tuntuisen kuin Ruotsin radat? Vastausta en vielä ole keksinyt. Ainakin Turussa oli silleen että pumppaminen kannatti vauhdin ylläpidon kannalta, mutta Märstassa pumppaaminen kannattaa jottei lennä pois kyydistä. Pitää pähkiä.
Se yksi poitsu Turun radalla kommentoi pyörää, että välitys on tosi pieni. Ruotsissa taas on sanottu että vähän liian iso. Taidan siis pysyä tässä. Tämäkin voisi kertoa jotain ratojen erilaisuudesta. Ehkä.
Paluu Märstan radalle oli mielenkiintoinen. Viikko radalta pois ja polvet on kangistunut suoraksi ja pumppauksessa palattu kuukausi taaksepäin. Pian homma kuitenkin muistui ja rullaaminen oli yllättävän kepoista. Liekö uudella renkaalla merkitystä, en jaksa uskoa :) Wheelauksen treenaus jatkukoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti